perjantaina, maaliskuuta 31, 2006

Jännityskertomus jatkuu, 2. osa

Eilen siis otin kuvia kaapistani, mittasin sen, ja matkasin Helsinskiin, suureen itäiseen kaupunkiin. Asematunnelista löytyi valokuvaliike, jossa sain muistikortilta tulostutettua kuvan kaapista, 3 kpl. Harhailtuani pitkin Töölöötä puoli tuntia menin Kansallismuseoon kysymään että tiedättekö missä Museovirasto on, kun en löydä ja kartta jäi kotiin. Sain neuvot, ja kartankin. Museoihmiset on ihania.
Otin myös kuvia Helsingistä, etten unohtaisi miksi muutan pois SUomesta. Jalkakäytävillä vuorottelevat "nilkkaan asti sohjoa" -kasat ja "nilkkaan asti vettä" -kuopat. Myös hiekkakasoja ja jäätä löytyy kiitetttävästi. No, lopulta onnellinen jalankulkija saapuu märin kengin Museovirastoon.
Tiedättekö, sitä LUULISI että Museovirasto on jossakin hurmaavassa vanhassa talosessa. Ehei. Talon seinässä lukee isoin kirjaimin "sejase koulu toimi tässä talossa vuosina..." ja sittne lasioveen on hennosti präntätty pienin kirjaimin, lähes läpikuultavalla maalilla, että museovirasto. Nyin ovia aikani kunnes keksin oven sivussa soittokellon.
Siitä eteenpäin kaikki oli taas kivaa. Ystävällinen vahtimestari otti selvää, minne minun pitää mennä (ilmeisesti siellä ei ole totuttu asiakkaisiin jotka tulevat hakemaan maastavientilupaa. Kafkakosken ehdotus on siis maan tapa?) - kolmas kerros.
Jossa ystävällinen sielu antoi lomakkeen, ja vilkaisi kaapin kuvaa. Jaa, tämä onkin tällainen - kansanomainen. Ehkä sittenkin neljäs kerros on oikea paikka. Saatteli minut perille ja etsi oikean henkilön. Museoihmiset on ihania.
"Se oikea" katseli vieressä kun täytin lapun, em. kaksi museoihmistä vaihtoivat keskenään pari sanaa ja totesivat että kyllä oman tämmöisen saa viedä, tietnekin. Eikä luvasta mene edes maksua kun se on oma jne.
Minähän en ehdi odottaa, että lupa tulee postissa, kun kerran muutan jo maanantaina. Joten sain luvan tulla hakemaan lappusta huomenna. Museoihmiset on ihania.
Eilisen huominenhan on tänään, eikö niin? Tänään piti tehdä kaikkea muutakin. Onneksi Puoliso lupasi lähteä hakemaan ko. lappusta. Paitsi että 4. kerroksessa ei enää ollut ketään paikalla, koska kaikki ovat tänään jossakin muualla, eikä minun paperini ole edes vahtimestarilla. Kukaan ei tiedä mitään enkä saanut lappua. Museoihmiset ei olekaan ihania.
Päätimme siis, että menköön näin: ja jos sitten vastoin oletuksia joku alkaa syynätä kuormuria ja kitistä jotain, pyydämme kohteliaasti että Museovirastosta faksataan lupalappunen tulliin. Mitä muutakaan voimme?
Tarpeetonta kai sanoakaan, että esineen ikä ei ole tiedossa: se kenties ei ole edes 100 vuoden ikäinen, vaan vaikka 80-vuotias, jolloin koko lupaa ei tarvita.

torstaina, maaliskuuta 30, 2006

Vanhaa roinaa

Havahduin (tyylikkäästi 2 arkipäivää ennen muuttoa) siihen, että mummilta saatu vanha kaappi kenties tarvitsee Museoviraston vientiluvan. Ei se mitenkään merkillinen ole, mutta olisi perin tympeää jos joku yli-innokas tullimies tulkitsisi sen yli satavuotiaaksi jne jne.
No, pikainen soitto virastoon ja ystävällinen sielu kertoi että kai he sen ehtii myöntää, jos tänään käyn täyttämässä paperia. (Netistähän sellaisia EI voi tulostaa. Saati lähettää sähköisesti kera digitaalisessa muodossa olevain kuvain. Se olisi liian helppoa.)
Pilipalikamera on löytynyt (jotain hyötyä tästä pakkaamisestakin siis on?) - vaan kas, patterit ovat loppu.
Eikä meillä ole uusia pattereita.
Kaikki akut ovat lataamatta. En tiedä, missä laturi on, kenties - pakattu.
Onneksi naapurin tyttö on kotona ja lainaa minulle pattereita....
Seuraa kuvausta ja mittausta.
Ja nyt, kohti Helsinskiä. Jatkuu seuraavassa numerossa.

keskiviikkona, maaliskuuta 29, 2006

Sijaistoimintoja

Tiedättekös, miltä tuntuu, kun olisi paljon tehtävää eikä millään haluaisi tehdä sitä? Kun pitäisi vaikka setviä papereita tai ottaa selvää hankalista asioista tms... Sellaisessa tilanteessa, toistuvasti, huomaan harrastavani esimerkiksi komeroiden siivousta. (Jota muuten en milloinkaan tee.) Aivan varmasti: jos joskus näette minut pyyhkimässä pölyjä kattolampusta, on minulla joku tärkeämpi työ tekemättä.
Nyt on kaikki "helpot" tavarat pakattu. Jäljellä on sekalaisia paperikasoja joista pitäisi etsiä papereita joille pitäisi tehdä jotakin. (Lähettää jonnekin ymv.) Kalenteri on hukassa.
Koska komeroita ei voi nyt siivota, ja muutenkin kaikki ärsyttää, olen viettänyt tuntikausia (oikeasti) selailemalla blogeja. Enimmäkseen neuleblogeja, koska uppoutumalla niihin voin hetkeksi samastua johonkuhun joka SAA AIKAAN jotain. TEKEE asioita. Ennen kaikkea, saa VALMIIKSI.
Ai että miksen sijaistoimintona vaikka virkkaa? Hehm katsokaas, kun... yritin kyllä. Havaitsin eilen illalla, että olen aloittanut 3 uutta työtä, jotka eivät etene. Ei kun 4. Sitä paitsi suurin osa langoista ja kankaista on pakattu.
Aloin virkata kesäkassia ystävälleni Lauralle. 20% valmiina. Hukkasin ruutupiirroksen jonka mukaan siihen tulee kissa.
Aloin kutoa Suskulle pantaa, eli korvia lämmittävää keväistä piponkorviketta. Viikon päästä olemme saksassa, jossa on 14 astetta lämmintä. Motivaatio lopahti.
Aloin neuloa tummanvihreästä mohairista huivia, mutta lanka on liian tummaa, eikä sovi kenellekään. Äh.
Aloin virkata kokeeksi niitä solmuja, joita joka toisessa neuleblogissa on tällä viikolla kokeiltu. juu, hauskaahan se. Paitsi että siihenkin kyllästyy nopeasti.

Kävin tänään lääkärissä, sain 2 antibioottia. Tappaa talossa ja puutarhassa... Ehkä tämä tästä. Olen kyllä HYVIN iloinen, että sain lopettaa työt jo pari viikkoa sitten. Jos tässä kaaoksen, taudin ja stressin keskellä vielä yrittäisi tehdä töitä, ei tulisi kyllä mitään mistään. Nyt olen sentään saanut jotain aikaan, kun olen voinut tehdä omaan tahtiini ja huilia välillä.

sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2006

Terapiaa






Kun tuntuu siltä, että ikinä ei saa kaikkea muuttoon liittyvää hoidettua kunnolla saati ajoissa; kun maailma on epäoikeudenmukainen, väkivaltainen ja paha paikka; kun talvi vain jatkuu; kaivaudun pehmoisten lankakerien keskelle ja aloitan uuden työn. Aivan: en tee valmiiksi vanjoha, nehän olisivat tylsiä... uuden aloittamisessa on aina selittämätöntä viehätystä.
Toim.huom: tämä pipo tuli jopa ommeltua kasaan. Sitä on käytetty muutaman kerran. Novita Nalle-lanka teki taas saman tempun kuin ennenkin - löpsähti ja venyi muodottomaksi. Yh.
Viime aikoina on tullut aloitettua kolmionmallinen pitsihuivi: lanka alpakkaa, malli omasta päästä. Se lähtee lahjaksi jos saan sen ajoissa valmiiksi. Aloitin - ja tein jopa valmiiksi! - 3 rannekkeet. (No ok - yksissä roikkuu vielä kasa päättelemättömiä langanpätkiä.) Tomin alpakkasormikkaat ovat edelleen melkein-valmiit - puuttuu noin tunnin työ...

Keltainen pipo: kesken.

Olen kyllä jo alkanut suunnitella tätä siitä vihreästä alpakasta, jota minulla on luullakseni tarpeeksi. Luullakseni ohje ei ikuisesti ole tuon linkin takana saatavissa, mutta hakukone varmasit löytää kuvan hakusanoilla (Interweave Knits) Sunrise Circle Jacket.





Kun Mika käy meillä, leivotaan jotain hyvää. Mitenköhän saisin sen raahattua Saksaan myös? Eihän sillä ole edes passia... Pitäisi ehkä hankkia sille joku vaimoke, joka sitten toisi sen meille Frankfurtiin. Sinkkunaiset huom! Tarjolla leivontataitoinen, puutöitä harrastava koodiapina, tiedustelut tämän blogin kautta.

torstaina, maaliskuuta 16, 2006

Auto myydään pois

Meillä on auto. Sellainen missä voi kuljettaa Puolison työromppeita, tai lapsia mummolaan, tai ruokaa kaupasta... Sellainen, mitä on huollettu säännöllisesti. Kun ostimme sen, tilasimme myös mittojen mukaan Wällyltä penkinpäälliset, että auto pysyisi siistinä. No, ne ovatkin niin korkelaatuiset, että ovat edelleen kuin uudet. Näyttää siis siistiltä sisäpuolelta.
Ulkopuolta ehostettiin - vaihdatettiin siis tuulilasi, jossa oli kiven iskemä särö. Käytettiin moottoripesussa. Ja nyt siitä pitäisi luopua, koska on älytöntä viedä autoa täältä Saksaan.

Tämän linkin takana lienee ilmoitus, ellen nyt kämmännyt...

Periaatteessa olen sitä mieltä, että auto kuin auto, pääasia että se kulkee. Pitää kuitenkin myöntää, että on sillä eroa, voiko autoon luottaa (ettei ensi kuussa pamahda satojen eurojen yllätys kun joku osa hajoaa), tai onko auto siisti ja puhdas myös sisältä (etteivät vaatteet ala haista tupakalta tai Wunderbaumilta). Tämä auto on kiihtynyt kiihkeästi moottoritielle hurautettaessa, se on sulkenut syliinsä uskomattoman määrän tavaraa, matkanteko on ollut suht tärinätöntä ja melko hiljaistakin. Ollakseen auto, se on ollut melko mukava kapine. Tietenkin haluaisin biokaasu-hybridi-auton, mutta kun ei siihen ihan varallisuus riitä, niin tämä on ollut hyvä kompromissi.

Edessä on uuden hankinta. Pitäisi ostaa farmari, joka kiihtyy herkästi jne. - selittää Puoliso. Pitää saada mahdollisimman vähän saastuttava, sanon minä. Sen pitää olla punainen, sanovat lapset. Ja kaiken kuorrutuksena hinta - ei siihen nyt järjettömiä summia laiteta...

tiistaina, maaliskuuta 14, 2006

Muuttomuistio, osa 1

Muistan selvästi, että jossakin vaiheessa tammikuun alussa suunnittelin kirjoittavani muistiin kaiken, mitä piti hoitaa muuttoa ennen - ja miten se sujui.
Ei ole tullut kirjoitettua, sillä asiat liukuvat limittäin ja törmäävät yhteen ja harva asia on nyt tilassa "hoidettu". Listaanpa kuitenkin muutamia juttuja, joista ehkä on iloa Saksaan muuttavalle. Tietenkin asiat olisi VOINUT tehdä toisinkin! Tämä oli meidän tapamme.

1) Uusi asunto
a) etsi sopivia asuntoja netitse. www.immobilienscout24.de on suurin ja käytetyin sivusto. Hae sekä myytäviä että vuokrattavia, jotta saat käsityksen hintatasosta. Tee erilaisia hakuja hinnan, pinta-alan jne. mukaan. Rivitalot saattavat olla "talot"-osiossa, joten hae sekä asuntoja (Wohnung) että taloja (Haus).
b) päätä, paljonko voit käyttää asumiseen kuukaudessa. Vuokran lisäksi tulevat NK= Nebenkosten = sivukulut: jätehuollosta lämmityslaskuun. Joskus ne on luettu mukaan vuokraan, tällöin siinä lukee "Warmmiete". Summa vaihtelee suuresti mm. sen mukaan, onko kyseessä pieni talo (esim. 6 asuntoa), iso kerrostalo, tai rivitalo.
c) Vertaa, montako neliötä saat sopivalla rahalla ja millaisilta alueilta. Haluatko asua kaupungissa vai maalaiskylässä? Tarvitsetko sujuvaa joukkoliikennettä vai käytätkö joka tapauksessa autoa? Lähetä lisäkyselyitä kiinnostavista asunnoista, pyydä lisäkuvia ja pohjapiirroksia.
d) Joukkoliikenteestä löytyy tietoa myös netissä, mutta kaupunginosista on vaikea saada puolueetonta tietoa. Poliisiraportteja voi löytyä ja niistä voi päätellä jotakin. Saksassa pätee sama sääntö kuin muuallakin - hintataso kertoo myös statuksesta. Kysele niiltä, jotka asuvat ko. seudulla. Muita suomalaisia löytyy esim. foorumilta http://suomalaiset.de - muitakin foorumeita toki on.
e) kun olet haarukoinut alueen / alueet, joilta asuntoa etsit, lähetä lisätiedusteluja kaikista niistä asunnoista, jotka tuntuvat mahdollisilta. Ellei sähköpostiin vastata viikossa, lähetä faksi tai soita. Kokemustemme perusteella saksalaiset rakastavat faksia... Päätä, milloin voit matkustaa katsomaan asuntoja. Ellet voi tehdä niin, varaudu asumaan hotellissa useita viikkoja. Varaa matkalle mukaan käteistä välityspalkkion, takuuvuokran yms. varalta. Avaa matkallasi saman tien pankkitili. Eri pankeilla on eri käytäntöjä - jos jossakin pankissa ei osata avata ulkomaalaiselle tiliä ilman todistusta saksalaisesta osoitteesta, niin toisessa kyllä osataan. Ellet rehaa mukanasi käteistä, rahan siirto maasta toiseen voi viedä joko pari minuuttia tai viikon. Murphyn laki pätee tässäkin... Hanki virkatodistus apostillen kera (maistraatista), jossakin vaiheessa saatat tarvita sitä. Välittäjä / vuokranantaja saattaa haluta nähdä myös verotustodistuksesi tai muun todistuksen tulotasostasi. Palkkaliuska kelpaa ehkä myös.
f) Keittiö. Useissa asunnoissa keittiön kaapit, koneet, tiskipöytä jne. eivät kuulu asuntoon. Edellinen vuokralainen voi tarjota omiaan sinulle ostettavaksi. Käytä harkintaa - ulkomaalaiselta saatetaan pyytää koomisia summia! Tarjoa itse sopivaksi katsomasi summa. Vaivaa ja aikaa se tietenkin säästää, ja ajallakin on hintansa.
Isot kaupat kuten http://www.mann-mobilia.de/ tarjoavat keittiöpaketteja halvimmillaan parilla tonnilla, mutta hinnoissa taivas on kattona. Esimerkkinä meidän melko pieni keittiömme tuli maksamaan yli 5000 euroa. Jos kauppiaan laskema tarjous on mielestäsi kohtuuton, kiitä ja kävele ulos. Kauppoja riittää. Ota kuitenkin huomioon myös se, että kaikki eivät automaattisesti laske asennuspalvelua mukaan hintaan. Jos aiot itse asentaa kyökkisi, laske hintaan myös työkalujen hankinta, putkimiehen ja sähkömiehen veloitus, ja oma aikasi.
Toimitusaika on tyypillisesti 2-3kk.
g) Kun asunto luovutetaan, käy yhdessä vuokraajan kanssa läpi huolella koko asunto. Valokuvaa mahdolliset vauriot, jotta et joudu niitä myöhemmin itse korjauttamaan. Ellet osaa saksaa, käytä kielenkääntäjää apuna - meidän vuokrasopimuksemme on 7-sivuinen ja hyvin yksityiskohtainen. Kääntäjä veloittaa muutaman kympin, suhteessa muihin kuluihin summa on ihan mitätön.
h) Puutteellisellakin kielitaidolla pärjää, jos asenne on kohdallaan. Saksalainen saattaa puhua englantia, tai sitten ei. Meidän kokemuksemme mukaan hymyily auttaa jo pitkälle. "Anteeksi, voitteko puhua hitaammin, puhun niin huonosti/vähän saksaa" tuottaa yleensä vastaukseksi "tehän puhutte erinomaista saksaa!" - ja sitten käydään itse asia läpi niin että kaikki ymmärtävät... Kieltäytyäkin voi kohteliaasti, esim. jos tehty tarjous on liian kallis tai esitelty asunto ei miellytä.

2) Muutto
Jos tavaraa lähtee mukaan vain pari laatikkoa, esim. au-pair-vuodeksi, ne voi lähettää vaikka junarahtina tai jonkun kuljetusfirman kautta. Posti ei ole halvin. Jos muutetaan "oikeasti", kannattaa satsata muuttofirmaan. Ensinnäkin, säästät paljon aikaa kun ei tarvitse itse hankkia pakkausmateriaaleja, kuljetusvälinettä, vakuutuksia jne. Toisekseen, tekemällä kaiken itse et välttämättä edes säästä mitään. Kolmanneksi - mistä saisit kantoapua siellä toisessa päässä? Ota yhteyttä niin moneen muuttofirmaan kuin keksit, ja pyydä tarjous. Valitse 2-3 edullisinta, ja hio tarjousta. Jos suinkin mahdollista, etsi muuttokumppani joka on matkalla joko samaan suuntaan tai takaisinpäin. Me löysimme em. foorumilta vastakkaiseen suuntaan tulevan perheen, ja saimme hyvin edullisen yhteistarjouksen Grundellilta http://www.grundell.com/pages/muuttopalv.html - vielä ei ole muutettu, mutta tähän mennessä palvelu on ollut loistavaa.
Heitä pois / lahjoita toisille kaikki sellainen, mitä et oikeasti kaipaa. Älä pakkaa muuttolaatikoihin rumaa kukkavaasia, jota et ikinä käytä, tai vaatteita joista laihduit/lihoit ulos vuosia sitten. Jos aiot tulla takaisin, vuokraa vaikka minivarasto - älä kiusaa sukulaisia lastaamalla heidän autotallinsa täyteen sinun tavaroitasi seuraavien 3 vuoden ajaksi.
Pakkaa mukaan myös jotakin turhaa, mutta rakasta. Kulttuurishokki tulee kuitenkin jossakin vaiheessa, ja silloin saattaa olla lohtua vaikka Raumlaissi jaarituksi -kirjasta tai mummon rippikuvasta.
Loppukaneetti: tässä hössöttäessäni olen kadottanut pokkarikamerani jonnekin tavaroiden sekaan. Kuvia laatikkoh... laatikkolabyrintistamme tulee jossakin vaiheessa.

maanantaina, maaliskuuta 06, 2006

mennään bussilla - taas

Tänään odottelin bussia jonka piti ehkä tulla lakost ahuolimatta... No ei se tullut. Seuraava tuli, mutta se oli melkein täynnä ja pysäkillä 32 ihmistä (laskin.) Kolmanteen bussiin jo pääsin. Siinä vaiheessa olin ollut työmatkalla 50 minuuttia, ja edennyt kävellen 1,5 km. Kylmä oli.

Kotimatka meni suunnilleen samaa rataa.

Iltapäivällä uudelleen toiseen paikkaan, ja perillä kollega huomautti että housuiss aon "jotakin"... Ah. Purukumia. Villakankaisissa tummansinisissä housuissani on polvitaipeen molemmin puolin liiskiintynyttä purukumia. Se niistä siisteistä työhousuista sitten.

Jos joku kuvittelee tietävänsä, millä villasta saa kankaaseen hyvin hieroutuneen purukumin pois, vinkkejä vastaanotetaan. Tosin en ole koskaan harrastanut tahranpoistoa enkä usko että nytkään ryhdyn siihen - mutta vinkit voivat olla hauskoja. Ja kiitos sille pikku vitsiniekalle, joka on liimannut xylitoljenkkinsä busisn istuimen reunaan.

10 kirjalaatikkoa on pakattu.

perjantaina, maaliskuuta 03, 2006

Päivän versio

Päivän versio tapahtuneesta: "kyllä me ilmoitimme asiakkaalle, mutta hän ei huomannut viestiä". Mää taas peruutin loput työni, mää tätä säätämistä jaksa.

Heti aamulla tuli lisää laatikoita. Viikonloppuna ehkä jaksaa pakkailla. Mika tulee kylään, leivotaan. Sunnuntaina asunnon näyttö.

torstaina, maaliskuuta 02, 2006

Kaksi kotia

Nyt on sitten kaksi kotia. Frankfurtissa vierähti toista viikkoa kumman kiireisesti. Ei sillä, eihän kodissamme siellä ollut kuin seinät kun menimme - mutta äkkiäkös sinne roudattiin välttämättömimmät: ilmapatja, minijääkaappi, kahvinkeitin, pari mukia, muutama kassillinen mehuja ja skumppaa ja olutta ja mineraalivettä... Ja kas, kotihan se.
Viikossa ehdittiin ensinnäkin tilata keittiö. Maksoi viitisen tonnia, tai oikeastaan hiukan yli. Hoidimme koko homman saksaksi, ja olimme hyvin ylpeitä itsestämme... No ok: minä olin ylpeä. Myyjähenkilö taisi olla lähinnä huvittunut. Toimitusaika kuitenkin on vähintään 2 kuukautta, ja meidän muuttomme on siinä puolivälissä odotusaikaa. Suomesta tulee muuttokuormassa mikrouuni, ostimme halvan jääkaapin (jota jatkossa käytetään askarteluhuoneen jääkaappina - siellä voi säilyttää liimoja, ihovoiteita, ja ties mitä) ja päätimme syödä valmisruokia ymv. Tosin Tomi jo katseli sillä silmällä pieniä "irto"keittolevyjäkin...

Tavattiin veroneuvoja. Elintärkeä tuttavuus maassa, jossa Suurta Verouudistusta ei ole tehty miesmuistiin. Porsaanreikiä on tukittu yksi kerrallaan, ja lainsäädäntö on vähintäänkin outo näin suomalaisen kannalta. Etenkin kielipuolena on helpottavaa löytää suomenkielinen neuvoja! Suos.läm. Mukava ihminen sitä paitsi. Selvisi esimerkiksi, että yhteisverotuksen ansiosta enemmän ansaitseva puoliso maksanee veroa 12%. Sairaskassaan taas maksanemme tonnin luokkaa kuussa. Suomessa kun ne kulut on upotettu verotukseen, ei tule ajatelleeksi, miksi niitä veroja maksetaan...olen kuullut.

Käytiin katsastamassa toimistohotellia, jonne puolison työpiste EHKÄ sijoitetaan. Hyvältä näytti. Tutkittiin ja kokeiltiin julkista liikennettä. Hyvin toimii, ja tiheästi. Hintakin on halvempi kuin täällä. Ajeltiin vuokratulla tila-autolla sinne ja tänne. Liikenne on sujuvaa. Navigaattori ilmoitti, jos jossakin oli jonoa - tosin emme mitään Helsingin ruuhkan tapaista löytäneet.

Tapasimme Tomin kavereita, joimme omenaviiniä ja olutta, söimme perinneruokaa (=sikaa eri muodoissa). Talsimme öisiä katuja. Ei tullut mörköjä vastaan. Käytimme takseja. Ne menivät lyhintä reittiä, eikä veloitus ollut kohtuuton. Kävimme iltakävelyillä. testasimme pieniä ja suuria ruokakauppoja. Ruoka on halvempaa kuin Suomessa.

Lämmitimme kylmillään seissyttä asuntoa. Kaasumittari raksutti yötä päivää. Säädimme vipstaakeja, termostaatteja ja mittareita. Lämpeni vahingossa +27 asteeseen. Saimme tasaantumaan. Viikon lämpölaskuksi kertyi 130 euroa...

Ostimme sohvan. Ihanan, punaisen, pyöreän, kaksiosaisen, jossa on paljon tyynyjä.

Ajattelimme, että kissat varmaan teroittavat kyntensä siihen. Panikointia. Ostimme hienon, ison kissanpuun, jossa sopii kiipeillä ja raapia. Sekä erillisen raapimalaudan, joka kiinnitetään...jonnekin. Ja kissanvessan, -ruokaa, -ruokakuppeja. Mehän lennämme sinne kisosjen kera pari päivää ennen kuin muuttorekka tulee.

Ostimme kavereille tarpeettomaksi jääneen punaisen pöydän. Aloin vitsailla, että Puolisolla on punainen kausi. Seuraavaksi Puoliso valitsi punaisen kynnysmaton ja punaisen pyyhkeen. Värjäsin tukkani tulipunaiseksi.

Tilasimme kotiin netin ja lankapuhelimen. Tätä oli yritetty sähköpostitse useita kertoja, ilman vastausta. Tosin vastaus tuli sen jälkeen, kun olimme jo tehneet sopimuksen... Kytkevät kuulemma viikossa.

Ehdimme myös viettää päivän autoillen Reinin vartta Koblenziin, sieltä vuorten yli takaisin. Oli lunta. Yäk. Toisena päivänä huristeltiin Hanaun ja Bad Homburgin kautta. Jälkimmäisessä käytiin katsastamassa parinsadan vuoden ikäiset libanoninseetrit linnan edustalla. Olivat...isoja. Uskomattoman isoja. (Pitäisi etsiä kuvat jostakin ja liimata tähän.)

Iso osa ajasta meni ihan siihen, että ensin etsittiin missä olisi joku kauppa mistä saa jotakin (palovaroittimia, tietokonepelejä lapsille, jalkalamppuja, jukurttia,..) ja sitten, miten sinne kauppaan pääsee - tai miten sieltä ajetaan pois eksymättä Eschborniin. Navigaattori halusi aina ajaa keskustan läpi.

Sitten Puoliso osti digi-TV-kortin läppäriinsä, joten vietimme leppoisia koti-iltoja siivoten ja naureskellen saksalaiselle laskiaisriehunnalle. Usealta kanavalta tuli peräkkäisinä iltoina erilaisia karnevaaliohjelmia - konsertteja, hupailuja, jne.

Päätän raporttini täältä tällä erää tähän, sillä olen ollut kotiinpaluusta asti sairaslomalla ja minua väsyttää. Toivoakseni ensi kerralla saan jo kuviakin tähän.