Asunto on

asunto on vuokrattu. Hurraa. Yksi murhe vähemmän. Muutto huhtikuussa.

Helmikuussa meidän PITI olla kahdenkeskisellä lomalla ja kierrellä saksaa. Nyt me sen kiertelyn sijaan kiertelemme keittiökauppoja ja tilaamme keittiön... Asunto luovutetaan tuolloin, joten säästämmepä hotellikulut. Yövymme uuden kotimme lattialla... Hmm. Voisikohan sen viikon aikana käydä saksalaisessa lankakaupassa? Eikö kodin sisustaminen aloiteta raahaamalla sinne kirjoja ja lankaa?

Nykyinen asunto on myynnissä. Tarjouksia saa jättää. Myynti-ilmo tullee lähipäivinä nettiin, laskekaa säästöpossunne sisältö valmiiksi... 98+26,5 neliötä Vantaan Kartanonkoskella. Rivitalo, ullakon saa rakentaa asuintilaksi. Aarin verran pihaa ja lautaterassi. 230 000e + lo. 80 000e. Halpaa kuin makkara. Vapautuu pääsiäisenä.

Kielikylpyä

Olen lukenut saksaa koulussa 5 vuotta - silloin esihistoriallisina aikoina. Sen jälkeen olen pitänyt taitoa yllä vain lukemalla satunnaisesti saksankielisiä lehtiä. Puoliso on itseopiskelemalla saavuttanut jonkinlaisen taidon. Esikoinen on lukenut A2-saksaa puoli vuotta, ja kuopus ei ollenkaan.

Näillä eväillä ei pärjätä, joten- tars tehrä jottai. Me aikuiset olemme huvitelleet hankkimalla saksankielistä musiikkia (Rammstein ei ole ainoa - schlagereitakin on hauska kuunnella) ja elokuvia. Televisiostahan tulee aina joskus saksalaisia dekkareita, mutta en minä jaksa seurata minä viikonpäivänä ja mihin aikaan pitäisi avata telkku. Puoliso lukee englanninkielisen lennokkilehden sijaan saksankielistä. Esikoinen pänttää saksankirjaansa (uskokaa pois, ihan omasta halustaan) - vaan miten auttaisimme kuopusta?

Lasten kielenoppimista on tutkittu. Olen haastatellut sähköpostitse niitä, joilla kokemusta on. Yleinen toteamus on, että tuossa iässä lapset saavuttavat (koulunkäyntiin riittävän) kieliltaidon puolessa vuodessa. Tietenkin siihen tarvitaan kavereita (=koulu läheltä kotia, harrastukset, kavereiden asuminen lähellä...) Jotkut suomalaiset laittavat lapsensa kansainväliseen kouluun. Niiden opetuskieli on englanti - tai englanti ja saksa. Ehkä se on perusteltua, jos aiotaan muuttaa muutaman vuoden päästä johonkin muuhun maahan taas, mutta muuten en näe siinä mitään järkeä.

Minä olen siis ensimmäisen puoli vuotta kotiäitinä, jotta voin auttaa koulunkäynnissä tarpeeksi intensiivisesti. Se puoli vuotta rahoitetaan säästöillämme - ei tässä niin rikkaita olla, että noin vain voisin elellä koroilla. Sen puolen vuoden jälkeenkin pitää budjetoida jonkun verran aikaa viikoittain siihen, että opetan lapsilleni suomen kieltä, kirjallisuutta ja (kulttuuri)historiaa.

Jotkut saattavat oppia kielen niin, että sukeltavat vieraskieliseen ympäristöön kylmiltään. Itse en luottaisi siihen. Toivon, että kun sitä valmistellaan (=opetellaan kevään aikana joitakin perusasioita), tuetaan (=autan läksyissä päivittäin, vien lapset harrastamaan eli tapaamaan muita ikäisiään) ja seurataan (=hankitaan lisäapua jos ei ala sujua) niin päästään hyvään tulokseen. On noita sentään tituleerattu kielellisesti lahjakkaiksi (mitä ikinä se tarkoittaakaan)... ja heidän äitinsäkin on sentään lukenut suomen kieltä graduvaiheeseen asti. (hah. ei se G ole läheskään ainoa, mikä vielä puuttuu.)

Katselin lankoja tänään marketissa, mutta ei siellä ollut ns. mitään... Tämän luokan stressi tarvitsee vähintäänkin alpakkaa, mieluiten silkkilankaa. Jospa tilille tipahtaa lähiaikoina ylimääräinen satanen, käytän sen Menitassa.

Mä mistä alkaisin...

Kun muuttaa, pitää muuttaa jonneKIN. Eli uusi koti pitää saada. Koteja voi lähinnä vuokrata tai ostaa. Ahne kapitalistisikaporvari tietenkin laskee, että jos vuokran sijasta maksaa yhtiövastiketta ja lainanlyhennyksiä ja -korkoja, säästää samalla itselleen pikkuisen. Vuokralla asujalle taas ei kerry mitään. Siitä huolimatta aioimme ensin vuokrata asunnon, katsella sopivaa ja vasta myöhemmin ostaa oman.

Varsin pian selvisi, että jos aikoo Saksassa vuokrata asunnon, on syytä olla varakas. Samat kujeet kuin täälläkin, eli pitää maksaa takuuvuokraa, välityspalkkiota (jopa 2kk vuokran edestä) - mutta sen lisäksi tavalliseen saksalaiseen asuntoon eivät keittiön kalusteet (kaapit, hella, tiskipöytä jne.) kuulu ollenkaan. Myös laminaattilattia, komerot ja kaikki valaisimet saattavat lähteä edellisen vuokralaisen matkassa pois. Kun taas muutat itse pois, omistaja syynää säälittä kaikki nurkat. Poislähtijän kuuluu esim. maalata/tapetoida seinät uudelleen. Ellei jälki miellytä, voidaan em. takuuvuokra pitää korjauskustannuksia varten...
Näinpä puolen vuoden vuokra-asuminen ei siis innostanut meitä. Osa asunnoista kuitenkin myydään/vuokrataan keittiökalusteineen päivineen, ja mitä sitten tekisimme ostamillemme kaapeille...
Miten etsitään asuntoa, kun asutaan toisessa maassa? Onneksi on internet. Toistaiseksi viihdyttävin (ja opettavaisin!) sivusto on ollut www.immobilienscout24.de - sitä selatessa on vierähtänyt tunti jos toinenkin. Alkaa hahmottua, millaiseen meillä voisi olla varaa. Seuraavaksi ihmettelemmekin, miten sen saa hankittua? Jos vaikka saammekin myytyä tämän asunnon ensi viikolla, maksaako joku kauppahinnan heti (vaikka pääsee muuttamaan kesäkuun alussa vasta)? Voimmeko saada saksalaisesta pankista 100% lainaa asuntoon? ja välityspalkkio siellä näyttää olevan tyypillisesti 5,8% eli yli kymppitonnin menee reilusti... (En yleensä tee vertailuja markka-aikaan, mutta mistä ihmeen hyvästä välittäjä saa esim. 70 000 markkaa, jos ilmoittaa vain internetissä ja käy kerran esittelemässä asuntoa ostajalle? No, tämä oli sivuhuomautus. Unohtakaa.)
Yhtaikaa siis pitäisi pitää kahta asuntoa jonkun aikaa, se on selvää. Pitäisi myös kilpailuttaa saksalaisia pankkeja asuntolainan saamiseksi? Frankfurtissa on 400 pankkia... Osa on suuntautunut varmaankin yksityisasiakkaisiin, millä ne seulotaan? Jotkut kuuluvat jonkinlaiseen konsortioon jolla on yhteiskäytössä pankkiautomaatteja (ja niitä pitää käyttää, olen kuullut että siellä ei voi maksaa "joka paikassa" pankkikortilla kuten täällä).
Rajansa silläkin, miten paljon aikaa, vaivaa ja hermoja käytetään täältä käsin - valitsemme pankin tuttavien suositusten perusteella. Ei auta kuin toivoa, että lainaehdot ja -korot osuvat kohdalleen.
Pieniä reunaehtoja meillä on, mitä asuntoon tulee:
tilaa tarvitaan niin, että lapset saavat omat huoneet - Tomille työhuone - minulle työtila esim. makuuhuoneesta.
Oikein kiva olisi, jos saisimme 2-kerroksisen asunnon.
Alueen pitää olla suht rauhallinen (ei slummia kiitos)
- luontoa kävelymatkan päässä (iso puisto tai kaupunginmetsä tms)
- julkisilla pitää päästä puolessa tunnissa keskustaan (jotta minä saan hengenravintoa)
- lasten koulun pitää olla kävelymatkan päässä (ja se, onko koulu "hyvä" vai "huono" selviää vasta kun kokeilee, voi itku)
- hinta ei saa olla yli 300 ke. Se, onko meillä varaa 200 vai 300 ke asuntoon, selviää tietenkin vasta, kun teidämme, mitä nykyisestä saamme ja paljonko saksalainen pankki meille lainaa myöntää ja millä maksuajalla...

Sen sijaan meille ei ole välttämätöntä, että talossa olisi hissi. Voimme siis muuttaa hissittömän satavuotiaan talon ullakkokerrokseen. Kahden auton talliakaan ei tarvita, eikä kindergartenia.