Kaksi kotia

Nyt on sitten kaksi kotia. Frankfurtissa vierähti toista viikkoa kumman kiireisesti. Ei sillä, eihän kodissamme siellä ollut kuin seinät kun menimme - mutta äkkiäkös sinne roudattiin välttämättömimmät: ilmapatja, minijääkaappi, kahvinkeitin, pari mukia, muutama kassillinen mehuja ja skumppaa ja olutta ja mineraalivettä... Ja kas, kotihan se.
Viikossa ehdittiin ensinnäkin tilata keittiö. Maksoi viitisen tonnia, tai oikeastaan hiukan yli. Hoidimme koko homman saksaksi, ja olimme hyvin ylpeitä itsestämme... No ok: minä olin ylpeä. Myyjähenkilö taisi olla lähinnä huvittunut. Toimitusaika kuitenkin on vähintään 2 kuukautta, ja meidän muuttomme on siinä puolivälissä odotusaikaa. Suomesta tulee muuttokuormassa mikrouuni, ostimme halvan jääkaapin (jota jatkossa käytetään askarteluhuoneen jääkaappina - siellä voi säilyttää liimoja, ihovoiteita, ja ties mitä) ja päätimme syödä valmisruokia ymv. Tosin Tomi jo katseli sillä silmällä pieniä "irto"keittolevyjäkin...

Tavattiin veroneuvoja. Elintärkeä tuttavuus maassa, jossa Suurta Verouudistusta ei ole tehty miesmuistiin. Porsaanreikiä on tukittu yksi kerrallaan, ja lainsäädäntö on vähintäänkin outo näin suomalaisen kannalta. Etenkin kielipuolena on helpottavaa löytää suomenkielinen neuvoja! Suos.läm. Mukava ihminen sitä paitsi. Selvisi esimerkiksi, että yhteisverotuksen ansiosta enemmän ansaitseva puoliso maksanee veroa 12%. Sairaskassaan taas maksanemme tonnin luokkaa kuussa. Suomessa kun ne kulut on upotettu verotukseen, ei tule ajatelleeksi, miksi niitä veroja maksetaan...olen kuullut.

Käytiin katsastamassa toimistohotellia, jonne puolison työpiste EHKÄ sijoitetaan. Hyvältä näytti. Tutkittiin ja kokeiltiin julkista liikennettä. Hyvin toimii, ja tiheästi. Hintakin on halvempi kuin täällä. Ajeltiin vuokratulla tila-autolla sinne ja tänne. Liikenne on sujuvaa. Navigaattori ilmoitti, jos jossakin oli jonoa - tosin emme mitään Helsingin ruuhkan tapaista löytäneet.

Tapasimme Tomin kavereita, joimme omenaviiniä ja olutta, söimme perinneruokaa (=sikaa eri muodoissa). Talsimme öisiä katuja. Ei tullut mörköjä vastaan. Käytimme takseja. Ne menivät lyhintä reittiä, eikä veloitus ollut kohtuuton. Kävimme iltakävelyillä. testasimme pieniä ja suuria ruokakauppoja. Ruoka on halvempaa kuin Suomessa.

Lämmitimme kylmillään seissyttä asuntoa. Kaasumittari raksutti yötä päivää. Säädimme vipstaakeja, termostaatteja ja mittareita. Lämpeni vahingossa +27 asteeseen. Saimme tasaantumaan. Viikon lämpölaskuksi kertyi 130 euroa...

Ostimme sohvan. Ihanan, punaisen, pyöreän, kaksiosaisen, jossa on paljon tyynyjä.

Ajattelimme, että kissat varmaan teroittavat kyntensä siihen. Panikointia. Ostimme hienon, ison kissanpuun, jossa sopii kiipeillä ja raapia. Sekä erillisen raapimalaudan, joka kiinnitetään...jonnekin. Ja kissanvessan, -ruokaa, -ruokakuppeja. Mehän lennämme sinne kisosjen kera pari päivää ennen kuin muuttorekka tulee.

Ostimme kavereille tarpeettomaksi jääneen punaisen pöydän. Aloin vitsailla, että Puolisolla on punainen kausi. Seuraavaksi Puoliso valitsi punaisen kynnysmaton ja punaisen pyyhkeen. Värjäsin tukkani tulipunaiseksi.

Tilasimme kotiin netin ja lankapuhelimen. Tätä oli yritetty sähköpostitse useita kertoja, ilman vastausta. Tosin vastaus tuli sen jälkeen, kun olimme jo tehneet sopimuksen... Kytkevät kuulemma viikossa.

Ehdimme myös viettää päivän autoillen Reinin vartta Koblenziin, sieltä vuorten yli takaisin. Oli lunta. Yäk. Toisena päivänä huristeltiin Hanaun ja Bad Homburgin kautta. Jälkimmäisessä käytiin katsastamassa parinsadan vuoden ikäiset libanoninseetrit linnan edustalla. Olivat...isoja. Uskomattoman isoja. (Pitäisi etsiä kuvat jostakin ja liimata tähän.)

Iso osa ajasta meni ihan siihen, että ensin etsittiin missä olisi joku kauppa mistä saa jotakin (palovaroittimia, tietokonepelejä lapsille, jalkalamppuja, jukurttia,..) ja sitten, miten sinne kauppaan pääsee - tai miten sieltä ajetaan pois eksymättä Eschborniin. Navigaattori halusi aina ajaa keskustan läpi.

Sitten Puoliso osti digi-TV-kortin läppäriinsä, joten vietimme leppoisia koti-iltoja siivoten ja naureskellen saksalaiselle laskiaisriehunnalle. Usealta kanavalta tuli peräkkäisinä iltoina erilaisia karnevaaliohjelmia - konsertteja, hupailuja, jne.

Päätän raporttini täältä tällä erää tähän, sillä olen ollut kotiinpaluusta asti sairaslomalla ja minua väsyttää. Toivoakseni ensi kerralla saan jo kuviakin tähän.