Hämä-hämä-häkki

Talossamme asuu hämähäkkejä. Noin yleensä minä vihaan kärpäsiä, ja koska hämähäkit syövät kärpäsiä, ovat hämähäkit kivoja. Noin yleensä. Esimerkiksi Puoliso kertoi katselleensa, kuinka vinttikerroksen vessan hämähäkki pyydystää muurahaisia ja paketoi ne seittiin, ja ripustaa sen jälkeen verkkoonsa varastoon. (Miksi muuten miehet viihtyvät vessassa katsellen maailmaa? Minä ainakin pyrin minimoimaan vessassa käyttämäni ajan, onhan hauskempiakin huoneita?)

Noin yleensä, hämähäkit eivät häiritse elämääni, enkä minä häiritse niitä. Paitsi silloin, kun kellarihuoneessa, Yleisen Tuunaus-, Ompelu- ja Askartelupöydän yläpuolella asuu neljä (4) tällaista. (Kuva: Puoliso)

Sitten voi jonain päivänä miettiä, mitä ne syövät, kun ei siellä kellarissa ole edes niitä kärpäsiä.

Kuluu ehkä viikko, ja katso: niitä on kaksi (2). Yhdessä seitissä on kasa jalkoja. Seuraavana päivänä ei jalkoja näy. Päätelmä: tuo isoin (te ETTE halua tietää, miten iso - enkä minä halua kiivetä mittaamaan sitä) varmaan söi ne muut...

Voisi tietenkin odotella, että suurin syö myös toiseksi viimeisen, ja kuolee sen jälkeen nälkään tai lähtee paremmille metsästysmaille. (Jotain kautta se sinne kellariin on tullut, jotain kautta pääsee poiskin...)

Tuli myös mieleen, että ennen em. tapahtumaa ne kaksi saattavat paritella. Ja munia ison kasan munia. Joista tulee valtava määrä hämähäkkejä.

Hmm.

Lähtölaskenta

Viikko koulun alkuun, ja meillä stressataan. 5 viikkoa on mennyt niin, ettei kavereita juurikaan ole näkynyt; tahtoo sanoa, että vähäinenkin saksan kielen taito on näivettynyt käytön puutteessa. Neiti Perfektionisti panikoi jo. Toisen paniikki hävisi, kun tekaisin ryijynpohjan hardangerkankaan palasesta vetämällä sopivasti lankoja pois. Neiti Ikiliikkuja istuu vaihteeksi tuntikausia paikoillaan, ja ompelee. Näyttää meditaatiolta.
Ostettiin sellaista koulukamaa, jota voi ostaa etukäteen: kansioita, vihonpäällisiä jne. VIhkoja ei voi ostaa, koska kukin opettaja haluaa kuitenkin juuri tietynlaisia vihkoja - sen jo opimme keväällä. Kirjoja ei voi ostaa, koska emme ole saaneet kirjalistaa etukäteen. Harmi, olisimme voineet lueskella kirjoja etukäteen.. Perfektionisti on TAAS venynyt mittaa: shopattiin kouluvaatteita, koska toukokuussa ostetut ovat auttamatta liian lyhyitä hihoista / lahkeista.

Asiasta kukkaruukkuun: ottaako suomalaisen kirkon patavanhoillisuus joskus pattiin? Saamani viesti ei koske minua, kun en kirkkoon kuulu, mutta välitänpä sen tässä kaikkien lukijoideni tietoon kuitenkin. Nyt olisi tilaisuus vaihtaa kurpat järkeviin kirkollisessa päätöksenteossa.

On vielä kuukausi asettaa ehdokkaita ev.lut. kirkon seurakuntavaaleihin, aika loppuu 15.9. Nyt valittavat luottamushenkilöt vaikuttavat ratkaisevasti seuraavan kirkolliskokouksen
valintaan, ja se tulee varmuudella käsittelemään esimerkiksi naispappien ja
seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia. www.tulkaakaikki.net kertoo lisää.

Kirkon asenteiden esimerkiksi seksuaalivähemmistöihin on muututtava ruohonjuuritasolla,
paikallisseurakunnissa. Nyt on tilaisuus edistää muutosta. Jos ollaan passiivisia, kenttä on vapaa konservatiiveille. Esimerkiksi tällaisille.

tautisen hyvää

Tauti alkaa hellittää (mitä se ikinä sitten olikin). Rahjustin alakertaan ja totesin että tars tehr jottai. Jos jääkaappi on tyhjähkö, eikä pakastinkaan lohduta, räävitään kasaan vaikka... pastaa?

Ohje on neljälle.

Aloitetaan sillä että keitetään täysjyvä-/ spelttipastaa. Spagettia mieluiten, mutta ei se niin nugaata ole...
Sillä välin, kun pasta kiehuu, silputaan:
- 4 viipaletta kylmäsavukinkkua tms. (Meillä on aina schwarzwaldinkinkkua. Suomessa saa siedettävällä hinnalla leikkelehyllystä kylmäsavuporsasta, -poroa jne. Sitä ei tarvita paljon.)
- 1-2 tomaattia
- pätkä kurkkua

Kun pasta on kypsää, kaadetaan vesi pois. Kattila takaisin kuumalle hellalle. Heitä kattilaan em. silputut ainekset, sekä desi kermaa ja kourallinen juustoraastetta. (Meillä oli tänään "pizzakäse"-raastetta. Mitä lie...)

Sekoitetaan kattilaa tarmokkaasti hetken aikaa. Nostetaan safka lautasille.

Suolaa tulee kinkusta ja juustosta tarpeeksi. Mustapippuria voi kukin rouhia lautaselleen, jso huvittaa.

Valmistusaika: noin 12 minuuttia, riippuu pastasta.

Mielenkiintoista tässä oli, että Perhe söi itsensä ähkyyn ja huokaili "miksei tätä herkkuruokaa ole useammin?" (ja Esikoinen: "miks sä teet tätä herkkua aina liian vähän?")

Hmph.

Musakasta

Yleisön pyynnöstä: musakas.


Tätä safkaa nimitellään meillä musakakseksi, mahdollisimman monin virheellisin taivutusvariaatioin. Se taas juontaa siitä, kun kerran olin työkeikalla helsinkiläisessä kreikkalaisravintolassa: koska olin töissä, en syönyt mitään. Omistaja, vanha kreikkalaissetä, järkyttyi kovasti ja mutisi sitten "ei mitään! ei edes musakasta! Kuinka voi ELÄÄ ilman musakasta?"

No siis: mielestäni munakoisot ovat tyystin vailla kitkeryyttä, josta antiikkiset keittokirjat valittelevat. Siksi en suolaile palasia. Ehkä on harrastettu jotakin kasvinjalostusta tms? Suolaa, jos haluat.

2-3 munakoisoa
400-500g jauhelihaa
tölkillinen tomaatteja
sipulia, valkosipulia, (paprikaa)
paljon juustoraastetta
4-5 tuoretta tomaattia
erinäisiä mausteita

Aloitetaan kokkailu tekemällä paistinpannussa jauhelihasoosi: paistetaan jauhelihaa jostakin elukasta, jota halvalla sai. Olen käyttänyt nautaa, lammasta ja sikanautaa (jännä eläin!). Sorkitaan kokkareiksi paistuessa, ei mahdottoman pieniä murusia. Paistellaan siinä samalla sipuli tai kaksi, viipaleina tai silppuna. Sekä tarpeellinen määrä valkosipulia. Jos kotona sattuu olemaan paprikaa, silputaan sitäkin joukkoon. Kun liha on puolikypsää, kaadetaan joukkoon tölkillinen tomaattimurskaa. (Kuivattua) basilikaa ja oreganoa menee ainakin puoli kourallista, timjamia, rakuunaa ja rosmariinia riittää teelusikallinen. Jos käytät lampaanlihaa tai rasvaista sikaa, hulauta joukkoon lisäksi salviaa ja/tai kynteliä. Minttu sopii possunlihan kanssa mainiosti, samoin meirami. Älä pihistele mausteiden kanssa. Jauhetaan myös mustapippuria ja tarpeen vaatiessa heitellään jotakin suolapitoista (ketjap manis, tavallinen soijasoosi, suola,..) - paitsi jos aiot käsitellä ne koisoviipaleet suolalla. Annetaan kastikkeen kiehuskella siinä, ei ihan kuiviin mutta kuitenkin. Kastikkeen tulee olla mausteista.

Leikellään munakoisot viipaleiksi: enintään puolisenttistä viipaletta, ei liian paksua. Mitä ohuemmiksi viitsii leikata, sen parempi. Lorautetaan oliiviöljyä uunivuokaan. Peitetään vuoan pohja munakoisoviipaleilla. Kauhotaan pannusta jauhelihasoosia niin että munakoisot peittyvät. Pannaan pannu takaisin hellalle, se kiehuu edelleen kuiviin... tarkoituksella. Jos liha ei ole ihan kypsää vielä, se kypsyy edelleen uunissa.

Ripotellaan vuokaan juustoa niin paljon, kuin kehdataan.

Toinen kerros munakoisoa. Viipaleita tai kuutioita tai mitä nyt tulikaan leikeltyä. Jos elvistelee leikkaamalla paperinohuita viipaleita, saa huoletta latoa niitä päällekkäin, limittäin jne. Lisää soosia, lisää juustoa.
Tehdään kolmas kerros, jos jotain jäi - tai jos vuokaan mahtuu.

Sitten peitetään vuoka juustoraasteella.

Ja juustoraaste päällystetään tomaattiviipaleilla.

Tässä on se vitsi, että ruoka on kauan uunissa ja juusto (etenkin kevytjuustot) tuppaavat kuivumaan turhaan. Tomaatti estää kuivumisen.

Kokkailu on nopeaa. Eli samalla kun soosi kypsyy, leikellään munakoisot. Niistä irtoaa tietenkin paljon nestettä, siksi soosi saa olla kuivakkaa.

Juustoraasteen määrää rajoittaa vain a) pelko ahterin leviämisestä b) rahapula. Tosin täällä juusto on puolta halvempaa kuin suomessa, hyvästi vyötärö... Eiliseen safkaan taisi mennä puolen kilon juustoraastepussista (gouda40%) noin 4/5. Röyh. (Mut hei, jauheliha olikin naudanpaistijauhelihaa ja ruoassa ei ollu yhtään hiilareita, et kyl se niinku... tai siis...)
Sanoisin, että itse kokkailuun menee ehkä 20 minuuttia, jos ei tarvitse nylkyttää juustoa pikkupikkuraastimella vaan ostaa sen valmiina (tai käyttää jotakin ihmekonetta?). Vartissakin selviää.

Uunissa tämä ihanuus onkin sitten ainakin tunnin. Puolitoista tuntia ei ole liioittelua. 175 astetta voisi olla sopiva lämpö, tai 150. Ei se niin nugaata ole. Oleellista on, että munakoiso on hyvin hyvin kypsää ja imee maut itseensä. Yli kahta tuntia en suosittele, safka kuivuu liikaa.