Olemisen sietämätön keskeneräisyys

En ole päivitellyt blogiani, koska olen odotellut että jokin asia tulisi valmiiksi ja voisin sanoa: "näin tämä meni, tässä näette lopputuloksen".

Mikään ei ole valmista.

10-vuotiaan lapsen ensi syksyn koulun valinta / kouluun valinta: kesken.
Keittiö: odotamme asennusta.
Muutto: pahvilaatikoita edelleen löydettävissä jokaisesta huoneesta.
neuleet: mikään ei ole valmistunut, enkä ole ostanut edes lisää lankaa (enkä kirjoja! mikä säästäväisyys!)

En ole tutustunut kehenkään pintaa syvemmältä. Meillä ei ole käynyt vieraita. En ole käynyt missään... Nyt voi tietenkin kysyä, miksi sitten kaikki on sekaisin jso kerran lusmuan kotona päivät pitkät?

Tänään: kello soi 6.45, herättelin jälkikasvua ja toistin herätysprosessin noin kolme kertaa. Katsoin että pukevat päälleen jotakin suht siistiä ja tungin voileipätarpeet naaman eteen. Huomasin, että koulu alkaa 2 minuutin päästä. Voileivät eväsrasioihin ja lapet mieron tiel- eikun koulutielle. Matka kesti noin kolme minuuttia. Saatoin vanhemman luokkaan, pyysin anteeksi myöhästymistä ja ojensin kassillisen suomalaisia koulukirjoja, joista oli eilen puhetta. Saatoin nuoremman luokkaansa, pyytelin anteeksi myöhästymistä ja lähdin kotiin. Opettajat hymyilivät kuin hyvinkasvatetut yleisönpalvelijat ainakin.

Join kupin kylmää kahvia, tuijotin hajamielisesti tietokonetta ja yritin ymmärtää mitä aamun sanomalehdessä lukee. (Suomenkielisessä...) En ole aamuihminen, näetsen! Puolison kello soi monta kertaa, kiva tuo torkkuherätys? Murinaa peiton alla. Koulun johtajatar soittaa ja selittää, että ehkä kannattaisi vielä harkita Elisabethenschulea, kun siellä on joku integraatioluokka; antoi puhelinnumeron ja puhui myös intensiivikurssista, saksan kielen siis.

Tsemppaan tunnin ennen kuin saan soitettua - mietin lauseita ja sanamuotoja ja sensellaista. Topakka täti ilmoittaa a) paheksuvansa, että lapseni on otettu tavalliselle luokalle ummikkoina b) epäilevänsä että lapsi pystyisi puolessa vuodessa oppimaan saksaa riittävästi koulunkäyntiin c) että jos lapseni integraatioluokalle tuon, niin heillä on sitten täysi valta päättää jatkokoulutuspaikka, ja minulla ei sitten ole mitään sanomista.

Huom: täällä 5-luokkalaiset eriytetään - yksi linja vie korkeakouluihin, toinen ammattikorkeatasolle ja kolmas amikseen. Noin hyvin karkeasti ottaen.

Puhisin ja tuhisin, yritin löytää netistä erilaisten koulujen kotisivuja - Hessenin koulusekamelskaan olen tutustunut jo aiemmin - ja kas, kello tuli 12.15 ja aika mennä koululle. Oli nääs konferenssi nuoremman lapsen opettajan kanssa. Käväisin samalla kansliassa ja jätin soittopyynnön johtajattarelle.

Sitten kotiin, pientä puuhailua (kuten "onko läksyjä?" "ei ole" "anna kun katson reppuun" "ei ole läksyjä" "mitäs tämä sitten on?") - ja isompi tulee koulusta.
Tehdään lounasta (keittiön vajaan varustuksen vuoksi: terveellistä ja maittavaa papupataa tölkistä) ja aloitetaan vanhemman läksyt. Kas, kun ei piltti osaa saksaa kovin paljon, niin pitää ensin luettaa tehtävät ääneen, sitten käännättää - ja tietenkin auttaa sanoissa joita ei tunne - ja lopulta auttaa kääntämään vastauksia jotenkin saksaksi. Koulunjohtaja soittaa, sovimme tapaamisen aamuksi. Puhun mieluummin kasvokkain tätä koulunvalintajuttua, puhelimessa on vaikeaa...

Matematiikan jälkeen (vedenkulutusta: miten paljon vettä kulutat päivittäin peseytymiseen, suihkussa käyntiin, vessan huuhteluun,... Miten voisit säästää vettä? Vesi on kallista!) täytyy pitää tauko.

Lähden Puolison kanssa Ikeaan. Tarvitsemme yhden kpl pöytälevyjä, muutaman varastohyllyn ja 4 kukkaruukkua. Aikaa menee, sillä Ikea on iso lato, anteeksi, talo.

Takaisin kotiin., Laitetaan ruokaa, syödään se, tiskataan vessan lavuaarissa. Tehdään saksanläksyt (aiheena kirja, jota koulussa luetaan - sattumoisin meillä on sama kirja myös suomeksi, joten luetaan niitä rinnakkain...) Tytti muotoilee lauseen joka on saksaksi melkein oikein, oikeinkirjoitusta en käy korjailemaan. Olen erityisen ylpeä siitä, että sivulauseen sanajärjestys meni oikein! Etsitään puuttuva sana sanakirjasta. Entä voisiko jotakin sanoa yksinkertaisemmin?

Läksyt tehty. Komennus iltapesulle ja sänkyyn. Kello on yhdeksän, kun piltit koisivat. Mitä sain aikaan tänään? Laitoin 20 kirjaa hyllyyn, pesin koneellisen pyykkiä enkä purkanut yhtään laatikkoa.

Taidan olla tehoton.

Väliaikaista

Väliaikainen on tämä postaus, kunnes ehdin sulatella asiat paremmin. Muutin. Muuttokuorma tuli perässä. Seutuun, maahan ja naapureihin on tutustuttu hiljalleen. SIsko tuli 4 päiväksi kylään, kierrettiin jalat rakoilla... On syöty paikallisia safkoja, on törmätty suomalaisiin joka käänteessä, ja on ehditty akklimatisoitua niin että kitistään kylmää kevättä.
Kaikki on hyvin - tietenkään keittiö ei vielä ole tullut eikä kielenkäyttö vielä suju kuten haluaisin, tietenkin rahat ovat vähissä ja kaikkea sellaista, mutta ne ovat pikkujuttuja. Muuten kaikki on ihanaa.
Nyt teen yhden käännöksen, jonka ahneuksissani lupasin tehdä vaikken oikeastaan ehtisi. Bloggaan myöhemmin.