Hapankurkkusaarnaaja

Seisoskelin muina naisina ratikkapysäkillä Euroopan keskuspankin edessä ja hajamietiskelin. Eteen pyrähtää pieni mummo, arviolta 70v, ja alkaa selittää. En ymmärrä sanaakaan. Mietin kotvan että onko tää puolaa vai urdua. Ei, on se saksaa mutta tolkkua en saa. Kysäisen että anteeksi mitä? Ja mummo molottaa. No tässä vaiheessa mulle selviää, että ei se ole kysymässä meneekö tää ratikka paikkaan X, sillä on joku muu agenda.

Turvauduin vanhaan kunnon häivytyskikkaan: sanoin suomeksi "Anteeksi mutta mää en ollenkaan ymmärrä." Ikävä kyllä tää ei hiljentänyt mummoa, puhetahti vaan kiihtyi. Lopulta sanoin selkeästi saksaksi että mää en ymmärrä OLLENKAAN.

Sitten se siirtyi murteestaan normaalikieleen ja aloin ymmärtää, ikävä kyllä. Se selitti että mää olen aivan liian paksu (totta, mutta - uskokaa tai älkää - mää tiesin sen kyllä jo ennestään) ja etenkin mun käsivarret on ihan liian paksut. No meillä on +27 varjossa ja aamulal satoi joten oli semmoinen höyryävän kuuma keli päivällä, mulla oli hihaton paitapusero. Muuten olin kyllä aika siististi pukeutunut. Tiedänkö mä mistä se johtuu? Mä pistän ihan liikaa ruokaa ylhäältä alas. Mummo osoitteli kurkkuaan. Hmmm... Sitten mummo oikeen veti hihaansa ylös ja selitti että "meillä naisilla" pitää olla ohuet kädet, ei paksut. MUTTA: hapankurkku on ratkaisu! Hapankurkku on todella tehokas. Jotkut käyttää hapankaalia mut hapankurkut on parempia.

Mummo häipyi viimein (tää kesti vaan muutaman minuutin, vaikka aika tuntui pidemmältä). Mietin hetken, että pitäiskö loukkaantua. Käännyin vilkaisemaan mihin mummo meni; se oli 15 metrin päässä selittämässä seuraavalle paksulle matamille jotain. Arvattavasti hapankurkkujen autuudesta.

Sitten mä mietin että mikä minussa häntä niin ärsytti että piti tulla purkautumaan. Voihan olla, että hän oli kovin herkkä rumuudelle. Mä olen herkkä hajuille, ja musta on kauheaa, jos ratikassa istuu viereen joku, joka haisee hielle, lialle ja pinttyneelle tupakalle. Ja olen herkkä vauvan itkulle, mulla on ihan hirveä olo jos vauva itkee eikä sen kuljettaja edes yritä lohduttaa tai jotain. Tarkoitan, että eihän niitä penteleitä aina saa hiljenemään (= tyytyväisiksi tai nukkumaan), mutta jos ei edes yritä, tulee sellanen olo että tekis mieli mennä sanomaan OTA SILTÄ NOI KUUMAT VERMEET POIS! Sillä, rakkaat lukijani, epäilen että vauvat huutavat ratikassa / bussissa sitä että niillä on kuuma. Lakki pois päästä sisätiloissa auttaisi jo ihmeesti.

Mut siis, takaisin ns. asiaan. Ei se mummo varmaan visuaalisesti ärtynyt ollut, sillä siltä itseltään puuttui toinen yläetuhammas kokonaan ja toisen tilalla oli outo amalgaamitynkä. Muuten se oli kyllä siisti, ja sillä oli mainittavan kiva villatakki. Tweedmäisistä ruskeista langoista neulottuja neliöitä, jotka oli yhdistetty vaaleanruskeilla raidoilla. Virkatut (luulen) napit. Suoralinjainen, se saattoi olla jopa 80-luvulla tehty, mutta oikein siisti.

En mä sit kuitenkaan jaksanut loukkaantua hapankurkkusaarnaajalle.