perjantaina, helmikuuta 08, 2008

Koulunkäyntiä Saksassa, osa... 4?

Tämä sama kirjoitus on foorumilla www.suomalaiset.de - ja jos Saksan asiat kiinnostavat, niin huis sinne; asiallinen ja kiva paikka. Vaan koska toisinaan tämä asia kiinnostaa niitäkin, jotka vain vertailevat eri maiden koulujuttuja, niin länttäänpä saman tekstini tänne.

Ja uusille tiedoksi heti alkuun, että käytännöt ja koulut eroavat toisistaan ainakin osavaltiotasolla, mahdollisesti myös kaupungeittain. Minun kokemukseni ovat Frankfurtista.

Juu, siis kuopus on nyt 10 v ja 4. luokalla. Ensi syksynä pitäisi olla uudessa koulussa. Grundschulesta ei juuri mitään infoa tipu:

- syksyllä vanhempainillassa juteltiin asiasta ja kerrottiin että pitää itse soitella kouluihin ja/tai etsiä koulujen omilta nettisivuilta, milloin niillä on Infoabend ja/tai avoimien ovien päivä. (Kaikki koulut eivät muuten pidä nettisivujaan a) edes siedettävän helppolukuisina b) ajan tasalla c) ollenkaan toiminnassa. Puhelinluettelo käteen!) Jos et ollut vanhempainillassa, et saanut tätäkään tietoa. (Taas yksi syy miksi ramppaan vanhempainilloissa: siellä kuulee juttuja joista muuten ei mitään tiedä.)

- tammikuussa tuli koulusta tiedote että pidetään Infoabend, jossa eri koulumuotojen edustajat tulevat kertomaan ja vastaamaan kysymyksiin. 20 minsaa per koulu. Paikalla oli siis yksi vararehtori eräästä Gesamtschulesta, yksi Gymnasiumista, yksi Realschulesta ja yksi Hauptschulesta. Oli ihan mielenkiintoista kuunnella, sain mm tietää että täällä (Frankfurtissa) voi vaihtaa koulua "alas- tai ylöspäin" jos koulumenestys antaa siihen aihetta. Jälleen: ellet ollut paikalla, jäit ilman infoa. Ja tietenkin, kun aikaa oli vain 20 minuuttia, kysymykset mukaan luettuna, niin ei siinä ehtinyt kuin esitellä hiukan "omaa" kouluaan ja hiukan yleisesti sitä "omaa" koulumuotoaan. Niin että jos kaupungissa on vaikka 9 Gesamtschulea niin 8 jää edelleen arvoituksiksi.

- helmikuussa vanhempi/vanhemmat käyvät 15 minuutin mittaisen keskustelun luokanopettajan kanssa, aiheesta mihinkäs kouluun teidän piltin kannattaisi jatkaa. Itse olen jutellut tästä jo aikaisin syksyllä yhden kerran, en tiedä onko muilla ollut tarvetta... aika moni näyttäisi menevän niin että millainen koulutus on vanhemmilla, sellainen on oleva lapsillakin. Kyvyistä riippumatta. Kaikki muu on vanhempien vastuulla. Koulujen avoimien ovien päivillä kannattaa käydä. Maaliskuussa täytetään lappunen johon vanhemmat kirjoittavat 3 koulua. Opettaja kirjoittaa oman suosituksensa. Lappu menee siihen kouluun joka on 1. listalla. Jos kouluun on 170 hakijaa ekalla sijalla, mutta voidaan ottaa vain 130, ylijääneet paperit lähetetään niihin kouluihin jotka kussakin lapussa ovat sijalla 2. Jne. Jos kolmaskin koulu sanoo "ei meille sovi" niin nämä koulut joutuvat sumplimaan keskenään - lasta ei siis voida määrätä muuhun kouluun kuin johonkin vanhempien valitsemaan. (Taas korostan: näin kuulin että Frankfurtissa menetellään. En tiedä päteekö se muualla.)

Ei siis riitä, että joutuu pähkäilemään onko piltille parasta mennä Realschuleen vai Gymnasiumiin, vai kenties peräti Hauptschuleen, vai olisiko sittenkin Gesamtschule paras, ja jos niin integroitu vai se toinen... Sen lisäksi pitää etsiä kyseisiä kouluja ja katsella missä niitä on ja onko sinne kulku järkevää (vaikka yhdellä junalla 20 min, vai 3 raitiovaunulla tunti, jne.)Tätä palapeliä kun aikansa sorvaa, saa ehkä päätettyä että tuohon lähimpään Gesamtschuleen, mutta ellei sinne sovi niin sitten joku Sachsenhausenin lukioista kun Abituriin tässä tähdätään ja opettajakin sitä suositteli. Ja mitä kukin kouluista painottaa, kellä on ranskaa ja kellä luonnontieteitä... yhdellä on kivat AGt eli kerhot, mutta toisella olisi sitten yläluokille opiskelijavaihtoa ja kolmannella koululla on sellaiset suhteet elinkeinoelämään että jokainen pääsee mielekkääseen työharjoitteluun kahdeksi viikoksi ja... Ei ihme, että kuulin vanhempainillassa useamman kertovan että "lapsi sanoo että tahtoo siihen kouluun missä isoveli on, mitä sitä miettimään". Eräskin nauroi minulle että hän sanoi lapselleen (huom: kymmenvuotiaalle) että "sinun se pitää päättää, en minä sitä koulua käy". Onko se sitten vastuullista vanhemmuutta, voisi kysyä, mutta enhän minä kohteliaana ihmisenä mitään sano...

No. Ainahan sitä päätöksiä pystyy tekemään, ei se ole se ongelma. Ja lapsi voi tehdä läksynsä kunnolla ja lukea kokeisiin, ja saa hyviä numeroita... mutta millä varmistaa että pääsee siihen kouluun mihin haluaa? Esimerkiksi koulu, jota meidän esikoinen käy, on niin haluttu että joinakin vuosina sinne on otettu VAIN lapsia joilla jo on sisarus ko. koulussa.Tämän kuulin tänään alkuasukkaalta: Henkilökohtaisella kontaktilla. Kouluun voi ottaa yhteyttä ihan itse. Kirjoittaa kirjeen koulunjohdolle, että tyttäreni on mukava tyttö, soittaa pianoa ja on kiinnostunut luonnontieteistä jne. Tai että poikani on reipas soutaja, aikoo poliisiksi, ja hänen paras kaverinsa aikoo myös teidän kouluunne. Koska koulu saa päättää, se pistää listaan ekana lapsia joista on jotakin tietoa. Henkilökohtainen, oma-aloitteinen yhteydenotto hyvissä ajoin on välttämätöntä. Kun vielä otetaan huomioon että sisarus on jo ennestään samassa koulussa, voi pääsyä pitää varmana. (Kääntäen: jos vanhemmat ovat moniongelmaisia / syrjäytyneitä, eivät kirjoittele kirjeitä eivätkä käy infoilloissa, niin ei kukaan auta lasta kiipimään ylemmälle oksalle. )Ko. alkuasukas on ystäväni ja tarjoutui näyttämään minulle millaisen kirjeen kirjoittaa omasta lapsestaan, ynnä kirjoittamaan puolestani... ei niin ettenkö yleensä kirjoittaisi itse kirjeitäni, mutta tällä kertaa sanon kyllä kiitos. Integroidun yhteiskuntaan ja pelaan sen säännöillä. Ei ole oleellista kuka kirjeen kirjoittaa, vaan se, että koulu saa lapsesta kirjeen joka henkii sitä että tämä lapsi on oikeaa ainesta tähän kouluun...

Loppuun vielä subjektiivinen kommentti: vaikka tänään närästikin useamman tunnin, kun niitä kouluja kävin läpi ja valkkasin, niin toisaalta vaiva ei ole mahdoton. On mukavaa että voi vaikuttaa siihen, millaisessa ympäristössä lapsi opiskelee, eikä ole pakko noudattaa jotain koulupiirijakoa - mikä Suomessa pahimmillaan johtaa siihen että kunnanrajalla asuva käy koulua 15 km päässä vaikka 1 km päässä naapurikunnassa olisi koulu myös. EN pidä hyvänä että jako tehdään kymmenvuotiaana, mutta PIDÄN hyvänä sitä että ylipäätään tehdään jakoa. Gesamtschule olisi paras, mutta koska lapset laitetaan varmuuden vuoksi Gymnasiumiin aina kun mahdollista, ei Gesamtschulessa ole tarpeeksi sitä ylintä kolmannesta. Ei siinäkään mitään järkeä ole, että Suomessa pääsee lukioon alle seiskan keskiarvolla, ja voi sitten jähnätä siellä neljä vuotta ja ottaa surkeat paperit ulos. Eikä ole hyvä, että ne joita ei pätkääkään koulunkäynti kiinnosta, häiriköivät 8. luokan tunneilla. Jos nämä kaksi koulusysteemiä voisi yhdistää, saisi aikaan joko todella kauhean tai aika hyvän.

Tunnisteet: