Sijaistoimintoja

Tiedättekös, miltä tuntuu, kun olisi paljon tehtävää eikä millään haluaisi tehdä sitä? Kun pitäisi vaikka setviä papereita tai ottaa selvää hankalista asioista tms... Sellaisessa tilanteessa, toistuvasti, huomaan harrastavani esimerkiksi komeroiden siivousta. (Jota muuten en milloinkaan tee.) Aivan varmasti: jos joskus näette minut pyyhkimässä pölyjä kattolampusta, on minulla joku tärkeämpi työ tekemättä.
Nyt on kaikki "helpot" tavarat pakattu. Jäljellä on sekalaisia paperikasoja joista pitäisi etsiä papereita joille pitäisi tehdä jotakin. (Lähettää jonnekin ymv.) Kalenteri on hukassa.
Koska komeroita ei voi nyt siivota, ja muutenkin kaikki ärsyttää, olen viettänyt tuntikausia (oikeasti) selailemalla blogeja. Enimmäkseen neuleblogeja, koska uppoutumalla niihin voin hetkeksi samastua johonkuhun joka SAA AIKAAN jotain. TEKEE asioita. Ennen kaikkea, saa VALMIIKSI.
Ai että miksen sijaistoimintona vaikka virkkaa? Hehm katsokaas, kun... yritin kyllä. Havaitsin eilen illalla, että olen aloittanut 3 uutta työtä, jotka eivät etene. Ei kun 4. Sitä paitsi suurin osa langoista ja kankaista on pakattu.
Aloin virkata kesäkassia ystävälleni Lauralle. 20% valmiina. Hukkasin ruutupiirroksen jonka mukaan siihen tulee kissa.
Aloin kutoa Suskulle pantaa, eli korvia lämmittävää keväistä piponkorviketta. Viikon päästä olemme saksassa, jossa on 14 astetta lämmintä. Motivaatio lopahti.
Aloin neuloa tummanvihreästä mohairista huivia, mutta lanka on liian tummaa, eikä sovi kenellekään. Äh.
Aloin virkata kokeeksi niitä solmuja, joita joka toisessa neuleblogissa on tällä viikolla kokeiltu. juu, hauskaahan se. Paitsi että siihenkin kyllästyy nopeasti.

Kävin tänään lääkärissä, sain 2 antibioottia. Tappaa talossa ja puutarhassa... Ehkä tämä tästä. Olen kyllä HYVIN iloinen, että sain lopettaa työt jo pari viikkoa sitten. Jos tässä kaaoksen, taudin ja stressin keskellä vielä yrittäisi tehdä töitä, ei tulisi kyllä mitään mistään. Nyt olen sentään saanut jotain aikaan, kun olen voinut tehdä omaan tahtiini ja huilia välillä.