Pää edellä kulttuurierojen tiilimuuriin

Olisi kai tää voinut sattua Suomessakin... mutta sattuipa täällä.

Taustaa: Talouteen kuuluu 11- ja 9-vee lapset. Ne ovat jo vuosia uineet kuin hylkeet. Joten ollaan annettu niiden käydä uimassa kaksistaan. Uimahalleissa ja maauimaloissa siis. Ja joka kerta on muistutettu, että pitävät toisiaan silmällä jne. Juunou. No tänään halusivat uimaan, ja naapurin likka kans, ja sanoivat että se jo sai puhelimessa äidiltään luvan. Ei muuta ku rahat kouraan ja pitäkää kivaa. Normaalisti kun siihen aikaan lähtee, on kotona ennen pimeää. Tällä kertaa ei, meni reilusti yli normaaliajan. Ja ehti naapuri soittaa että missä te viivytte... Ja sitten pääsi helvetti irti. Naapurin mielestä lapset eivät liiku ilman aikuisia a) uimassa b) kai missään? c) vielä pimeällä. No enhän minä tiennyt että ne pimeään asti viipyvät, mutta ettei muutenkaan... Naapuri raukka ehti itkeä kai kymmenisen minsaa ennen kuin kersat kotiutuivat.

MÄ en nähny mitään ongelmaa siinä, että tuon ikäiset PORUKALLA liikkuvat normaaliin harrasteaikaan julkisilla kulkuneuvoilla. Kun mä en ole onnistunut törmäämään ns. epämääräisiin aineksiin ni ei oo tullu mieleen... mutta kai se sitten niin on, että kunnon keskiluokkaiset kyytivät lapsiaan aina omalla audolla eivätkä päästä niitä cityyn ilman valvontaa ennen kuin ne ovat 18. Jos silloinkaan.

Mun pitää hankkia se ajokortti.

Niin, reitti siis vei keskustan sivuitse, ratikkaa piti vaihtaa matkalla. Lähtöaika oli lähempänä puoli neljää ja takaisin tulivat puoli kahdeksalta.

Pitkästä aikaa linkkivinkkejä:
Peten ruokablogi: http://vegesafka.blogspot.com/
Toinen herkullinen ruokablogi: http://snoobar.vuodatus.net/
Ilmaista luettavaa, myös äänikirjoina http://librivox.org/
Kattohaikaroiden elämää, webcam http://www.pfalzstorch.de/bilder/live1.html
Allekirjoittakaa tämä, vaikka olisittekin perin väsyneitä addresseihin: http://www.1million4disability.eu/sign.asp?langue=EN

Päivän possarijuttu: esikoinen kokkasi namia pastaa.
Päivän paskis: ihana naapuri vihaa mua.
Päivän ällistys: sängystä rusahti jalka...
Päivän ilahdus: kaveri pitää jouluksi lähettämästäni pylpyrästä (rintakoruntapainen).

Alopeciasta

Blogiini on päädytty merkillisillä hakusanoilla. Joskus pitäisi kerätä oudoimmat. Kuitenkin havahduin siihen, että tällä viikolla parikin kävijää on etsinyt tietoa lasten alopeciasta.

Päivitän siis pikkuisen: Kuopuksella puhkesi alopecia areata puolitoista vuotta sitten. Olin tyhmä enkä vienyt yksityislääkärille, vaan etenin julkisen terveydenhuollon tahdissa; siitä syystä pääsimme vasta kuukausien päästä erikoislääkärille, ja läiskät ehtivät kasvaa suuriksi. Kalju ei pientä tyttöä kaunista, ja henkinen ahdistus olikin melkoinen. Tyhmä minä! Jos olisin tiennyt,.. No, enikeis: hoidoksi saimme lopulta hydrokortisonivoidetta päänahkaan, ja ohjeita välttää stressiä, uskoa parantumiseen ja olla iloinen. (Okei, tuo virke meni päin prinkkalaa, mutta on yö enkä jaksa korjata. Olkoon. Jos ette ymmärrä, kysykää kommenteissa?)

Eteneminen pysähtyi, ja kukukauden päästä alkoi kasvaa karvaa. Läiskät olivat kokonaan kasvaneet umpeen puolen vuoden päästä.

Nyt on jälleen talvi, ja hänellä on jälleen pari kaljua läikkää - samoissa kohdissa kuin viime talvena. Koska tila ei ole mitenkään vaarallinen, ja koska viimetalvista tököttiä on runsaasti jäljellä, emme ryykänneet lääkärille vaan hoidimme kuten viime vuonna. Eteneminen pysähtyi, nyt katsotaan alkaako karvankasvu jälleen.

Eli: ei se parane, mutta näillä näkymin on mahdollisuuksia pitää se suht oireettomana. Jos se tuosta pahenee, säntäämme lääkärille (se on jo valmiiksi katsottu, saimme hyvät suositukset eräästä. Ja täällähän ei tarvitse lääkäreille jonotella, eikä anella lähetettä).

Se siitä, ken nyt panikaan hakusanakseen "lasten alopecia" - terveisiä, jaksamista, voimahaleja.

Saksalaista koulunkäyntiä

No jaa, sen ainakin olen oppinut, että osavaltiokohtaisia eroja on. Eivätkä ne ole vähäisiä eroja. Eli oikeastaan pitäisi sanoa "hesseniläistä koulunkäyntiä"...

Käsialaa arvostetaan. Lähes kaikki kirjoitetaan mustekynällä. Mieluiten täytekynällä, mutta Kuopuksen opettajan mielestä se on aikansa elänyt turhake ja kuulakärkikynä on ihan ok...

Käsitöitä ei opeteta koulussa. Askartelua kyllä on, ja kuvaamataitoa. Ja musiikkia ja liikuntaa. Itse asiassa en tiedä, onko Real- tai Hauptschulessa- krhm. Niin siis: 10-vuotiaina jaetaan lapset 3 kastiin, ja toistaiseksi meillä on kokemusta vain lukiolinjasta. Voi olla, että noilla toisilla koulumuodoilla on kotitaloutta ja käsitöitä? Enikeis, suurin osa haluaa lapselleen laajan jatkokoulutuskelpoisuuden ja siis kädentaitoja ja survival-kokkausta on opeteltava kotona.

(Ei kaikkien tarvitse osata ommella ryijyä. Mutta olisi varmaan kiva, jos jokainen tietäisi miten periaatteessa parsitaan revennyt taskunpohja tai ommellaan nappi. Tai keitetään pastaa. Sitten kun osaa, voi itse päättää, onko se sellainen palvelu mistä maksaa ammattilaiselle. Tai entäs jos ei olekaan liiemmin rahaa?)

Joo, tokikin vanhemmilla on kasvatus- ja opetusvastuuta. Nämä nyt ovat asioita, jotka suomalainen voi jättää koulun huoleksi, saksalainen ei. En kritisoi, totean.

Kouluruokailu: sitä ei ole. Koulussa on aamupäivällä pidempi välitunti, jolloin voi syödä eväitään. Esikoisen mukaan Gymnasiumissa ("lukio" 10-18-vuotiaille) eväitä haukataan vaikka joka välitunnilla, jos ehtii ja jos on nälkä. Koulun kanttiini tarjoaa varmaan aikanaan jotakin syötävää, nyt koulu on remontissa ja kanttiininkorvike tarjoaa sämpylöitä, pullaa, ranskanperunoita, nakkeja tai kananugetteja. Ja mehua ja jääteetä. Usein toki ne sämpylät ovat lopussa iltapäivällä kun nälkä iskee.

Kuopuksen päivät ovat niin lyhyitä, että voileipä, hedelmä ja tuoremehu saattavat tulla sellaisinaan kotiin takaisin, kun "ei ollut nälkä". Esikoinen taas kasvaa 20 cm / vuosi (siltä se tuntuu) ja tekee itselleen aamulla pari voileipää, ottaa 1-2 hedelmää, myslipatukan tai kaksi, puoli litraa juotavaa (vettä tai tuoremehua tai teetä), ehkä pari minijuustoa, ja silti saattaa klo 14 olla koulukanttiinissa hakemassa jotakin.

Esikoisen, 11-vuotiaan, koulussa oli biologian tunnilla puhuttu ergonomiasta. Oli laskettu jollakin kaavalla, paljonko reppu saisi painaa: 3 kg. Sitten oli punnittu reppu: 9 kg. Ja mietitty yhdessä, mitä voisi tehdä. Vaikka sopia vieruskaverin kanssa että molempien ei tarvitse ottaa jotakin lukukirjaa samana päivänä. En ihmettele, että moni vie lapsensa autolla kouluun! Karmea taakka pienellä hennolla otuksella. Muistan että omakin koululaukku painoi tajuttomasti aika usein. Punnitkaapa piruuttanne jälkikasvun reppua silloin tällöin. Onko siinä järkeä? Voisiko e-kirjoilla olla käyttöä koulukirjoina!

Argh. Kiihdyin. Ommm...........

Koululiikunta on lähes aina sisätiloissa. Koko syyskauden, tahtoo sanoa syyskuun alusta helmikuun alkuun, Kuopuksen luokan liikunta oli = uintia, pari tuntia viikossa. Ei hullumpaa, jatkuvalla harjoittelulla oppii. Esikoinen on lähinnä pelannut pallopelejä ja harjoitellut akrobatiaa, tällä viikolla menevät kuulemma luistelemaan jäähalliin. Sieltä saa vuokrata luistimia.

Saksanopettaja, joka vielä marraskuussa suositteli Esikoiselle siirtymistä kansainväliseen kouluun pariksi vuodeksi kunnes saksa alkaa sujua, oli pistänyt Esikoisen lukemaan kotiläksykirjoituksensa ääneen luokalle. Oli vissiin ollut hyvä sitten.