Alopeciasta
Blogiini on päädytty merkillisillä hakusanoilla. Joskus pitäisi kerätä oudoimmat. Kuitenkin havahduin siihen, että tällä viikolla parikin kävijää on etsinyt tietoa lasten alopeciasta.
Päivitän siis pikkuisen: Kuopuksella puhkesi alopecia areata puolitoista vuotta sitten. Olin tyhmä enkä vienyt yksityislääkärille, vaan etenin julkisen terveydenhuollon tahdissa; siitä syystä pääsimme vasta kuukausien päästä erikoislääkärille, ja läiskät ehtivät kasvaa suuriksi. Kalju ei pientä tyttöä kaunista, ja henkinen ahdistus olikin melkoinen. Tyhmä minä! Jos olisin tiennyt,.. No, enikeis: hoidoksi saimme lopulta hydrokortisonivoidetta päänahkaan, ja ohjeita välttää stressiä, uskoa parantumiseen ja olla iloinen. (Okei, tuo virke meni päin prinkkalaa, mutta on yö enkä jaksa korjata. Olkoon. Jos ette ymmärrä, kysykää kommenteissa?)
Eteneminen pysähtyi, ja kukukauden päästä alkoi kasvaa karvaa. Läiskät olivat kokonaan kasvaneet umpeen puolen vuoden päästä.
Nyt on jälleen talvi, ja hänellä on jälleen pari kaljua läikkää - samoissa kohdissa kuin viime talvena. Koska tila ei ole mitenkään vaarallinen, ja koska viimetalvista tököttiä on runsaasti jäljellä, emme ryykänneet lääkärille vaan hoidimme kuten viime vuonna. Eteneminen pysähtyi, nyt katsotaan alkaako karvankasvu jälleen.
Eli: ei se parane, mutta näillä näkymin on mahdollisuuksia pitää se suht oireettomana. Jos se tuosta pahenee, säntäämme lääkärille (se on jo valmiiksi katsottu, saimme hyvät suositukset eräästä. Ja täällähän ei tarvitse lääkäreille jonotella, eikä anella lähetettä).
Se siitä, ken nyt panikaan hakusanakseen "lasten alopecia" - terveisiä, jaksamista, voimahaleja.
Päivitän siis pikkuisen: Kuopuksella puhkesi alopecia areata puolitoista vuotta sitten. Olin tyhmä enkä vienyt yksityislääkärille, vaan etenin julkisen terveydenhuollon tahdissa; siitä syystä pääsimme vasta kuukausien päästä erikoislääkärille, ja läiskät ehtivät kasvaa suuriksi. Kalju ei pientä tyttöä kaunista, ja henkinen ahdistus olikin melkoinen. Tyhmä minä! Jos olisin tiennyt,.. No, enikeis: hoidoksi saimme lopulta hydrokortisonivoidetta päänahkaan, ja ohjeita välttää stressiä, uskoa parantumiseen ja olla iloinen. (Okei, tuo virke meni päin prinkkalaa, mutta on yö enkä jaksa korjata. Olkoon. Jos ette ymmärrä, kysykää kommenteissa?)
Eteneminen pysähtyi, ja kukukauden päästä alkoi kasvaa karvaa. Läiskät olivat kokonaan kasvaneet umpeen puolen vuoden päästä.
Nyt on jälleen talvi, ja hänellä on jälleen pari kaljua läikkää - samoissa kohdissa kuin viime talvena. Koska tila ei ole mitenkään vaarallinen, ja koska viimetalvista tököttiä on runsaasti jäljellä, emme ryykänneet lääkärille vaan hoidimme kuten viime vuonna. Eteneminen pysähtyi, nyt katsotaan alkaako karvankasvu jälleen.
Eli: ei se parane, mutta näillä näkymin on mahdollisuuksia pitää se suht oireettomana. Jos se tuosta pahenee, säntäämme lääkärille (se on jo valmiiksi katsottu, saimme hyvät suositukset eräästä. Ja täällähän ei tarvitse lääkäreille jonotella, eikä anella lähetettä).
Se siitä, ken nyt panikaan hakusanakseen "lasten alopecia" - terveisiä, jaksamista, voimahaleja.
Tunnisteet: alopecia
posted by Mari at 9:41 ip.
4 Comments:
Mun blogiin oli viime viikolla tultu hakusanoilla "K-18 neuleet"...:)
Alopecia on minullekin tuttu homma, sukulaiseni kautta, nuo hoito-ohjeet vaan välillä on kummallisia. Kovasti vaan jaksamista sinne! Kiinaterkuin, Jaanuska.
pilvi: hih :)
jaanuska: meillä on vasta vähän kokemusta - saas nähdä miten tulevina vuosina :)
Oi oi, Mari on taas herännyt.. :) Olipahan työpäivän alkuun taas hauska startti kun sai juttujasi lueskella.
Nuo on hämmentäviä nuo hakusanat - sitä laittaa miettimään, että pitäisikö oikeasti joskus jopa kirjoittaa niistä aiheista. Että saisi kansa nettiajalleen vastinetta. Mun blogiini on tosin eksytty mm. hakusanoilla "pottupelto", "kissan kolibakteeri" ja "ketjukirje sukkahousut" - että melkoisen laaja-alaista osaamista tiedonhakuun vaadittaisiin.. :)
Mukavaa keskiviikkoa - ja hyvää ystävänpäivää!
Lähetä kommentti
<< Home