Saksalaista koulunkäyntiä

No jaa, sen ainakin olen oppinut, että osavaltiokohtaisia eroja on. Eivätkä ne ole vähäisiä eroja. Eli oikeastaan pitäisi sanoa "hesseniläistä koulunkäyntiä"...

Käsialaa arvostetaan. Lähes kaikki kirjoitetaan mustekynällä. Mieluiten täytekynällä, mutta Kuopuksen opettajan mielestä se on aikansa elänyt turhake ja kuulakärkikynä on ihan ok...

Käsitöitä ei opeteta koulussa. Askartelua kyllä on, ja kuvaamataitoa. Ja musiikkia ja liikuntaa. Itse asiassa en tiedä, onko Real- tai Hauptschulessa- krhm. Niin siis: 10-vuotiaina jaetaan lapset 3 kastiin, ja toistaiseksi meillä on kokemusta vain lukiolinjasta. Voi olla, että noilla toisilla koulumuodoilla on kotitaloutta ja käsitöitä? Enikeis, suurin osa haluaa lapselleen laajan jatkokoulutuskelpoisuuden ja siis kädentaitoja ja survival-kokkausta on opeteltava kotona.

(Ei kaikkien tarvitse osata ommella ryijyä. Mutta olisi varmaan kiva, jos jokainen tietäisi miten periaatteessa parsitaan revennyt taskunpohja tai ommellaan nappi. Tai keitetään pastaa. Sitten kun osaa, voi itse päättää, onko se sellainen palvelu mistä maksaa ammattilaiselle. Tai entäs jos ei olekaan liiemmin rahaa?)

Joo, tokikin vanhemmilla on kasvatus- ja opetusvastuuta. Nämä nyt ovat asioita, jotka suomalainen voi jättää koulun huoleksi, saksalainen ei. En kritisoi, totean.

Kouluruokailu: sitä ei ole. Koulussa on aamupäivällä pidempi välitunti, jolloin voi syödä eväitään. Esikoisen mukaan Gymnasiumissa ("lukio" 10-18-vuotiaille) eväitä haukataan vaikka joka välitunnilla, jos ehtii ja jos on nälkä. Koulun kanttiini tarjoaa varmaan aikanaan jotakin syötävää, nyt koulu on remontissa ja kanttiininkorvike tarjoaa sämpylöitä, pullaa, ranskanperunoita, nakkeja tai kananugetteja. Ja mehua ja jääteetä. Usein toki ne sämpylät ovat lopussa iltapäivällä kun nälkä iskee.

Kuopuksen päivät ovat niin lyhyitä, että voileipä, hedelmä ja tuoremehu saattavat tulla sellaisinaan kotiin takaisin, kun "ei ollut nälkä". Esikoinen taas kasvaa 20 cm / vuosi (siltä se tuntuu) ja tekee itselleen aamulla pari voileipää, ottaa 1-2 hedelmää, myslipatukan tai kaksi, puoli litraa juotavaa (vettä tai tuoremehua tai teetä), ehkä pari minijuustoa, ja silti saattaa klo 14 olla koulukanttiinissa hakemassa jotakin.

Esikoisen, 11-vuotiaan, koulussa oli biologian tunnilla puhuttu ergonomiasta. Oli laskettu jollakin kaavalla, paljonko reppu saisi painaa: 3 kg. Sitten oli punnittu reppu: 9 kg. Ja mietitty yhdessä, mitä voisi tehdä. Vaikka sopia vieruskaverin kanssa että molempien ei tarvitse ottaa jotakin lukukirjaa samana päivänä. En ihmettele, että moni vie lapsensa autolla kouluun! Karmea taakka pienellä hennolla otuksella. Muistan että omakin koululaukku painoi tajuttomasti aika usein. Punnitkaapa piruuttanne jälkikasvun reppua silloin tällöin. Onko siinä järkeä? Voisiko e-kirjoilla olla käyttöä koulukirjoina!

Argh. Kiihdyin. Ommm...........

Koululiikunta on lähes aina sisätiloissa. Koko syyskauden, tahtoo sanoa syyskuun alusta helmikuun alkuun, Kuopuksen luokan liikunta oli = uintia, pari tuntia viikossa. Ei hullumpaa, jatkuvalla harjoittelulla oppii. Esikoinen on lähinnä pelannut pallopelejä ja harjoitellut akrobatiaa, tällä viikolla menevät kuulemma luistelemaan jäähalliin. Sieltä saa vuokrata luistimia.

Saksanopettaja, joka vielä marraskuussa suositteli Esikoiselle siirtymistä kansainväliseen kouluun pariksi vuodeksi kunnes saksa alkaa sujua, oli pistänyt Esikoisen lukemaan kotiläksykirjoituksensa ääneen luokalle. Oli vissiin ollut hyvä sitten.