torstaina, helmikuuta 22, 2007

Pää edellä kulttuurierojen tiilimuuriin

Olisi kai tää voinut sattua Suomessakin... mutta sattuipa täällä.

Taustaa: Talouteen kuuluu 11- ja 9-vee lapset. Ne ovat jo vuosia uineet kuin hylkeet. Joten ollaan annettu niiden käydä uimassa kaksistaan. Uimahalleissa ja maauimaloissa siis. Ja joka kerta on muistutettu, että pitävät toisiaan silmällä jne. Juunou. No tänään halusivat uimaan, ja naapurin likka kans, ja sanoivat että se jo sai puhelimessa äidiltään luvan. Ei muuta ku rahat kouraan ja pitäkää kivaa. Normaalisti kun siihen aikaan lähtee, on kotona ennen pimeää. Tällä kertaa ei, meni reilusti yli normaaliajan. Ja ehti naapuri soittaa että missä te viivytte... Ja sitten pääsi helvetti irti. Naapurin mielestä lapset eivät liiku ilman aikuisia a) uimassa b) kai missään? c) vielä pimeällä. No enhän minä tiennyt että ne pimeään asti viipyvät, mutta ettei muutenkaan... Naapuri raukka ehti itkeä kai kymmenisen minsaa ennen kuin kersat kotiutuivat.

MÄ en nähny mitään ongelmaa siinä, että tuon ikäiset PORUKALLA liikkuvat normaaliin harrasteaikaan julkisilla kulkuneuvoilla. Kun mä en ole onnistunut törmäämään ns. epämääräisiin aineksiin ni ei oo tullu mieleen... mutta kai se sitten niin on, että kunnon keskiluokkaiset kyytivät lapsiaan aina omalla audolla eivätkä päästä niitä cityyn ilman valvontaa ennen kuin ne ovat 18. Jos silloinkaan.

Mun pitää hankkia se ajokortti.

Niin, reitti siis vei keskustan sivuitse, ratikkaa piti vaihtaa matkalla. Lähtöaika oli lähempänä puoli neljää ja takaisin tulivat puoli kahdeksalta.

Pitkästä aikaa linkkivinkkejä:
Peten ruokablogi: http://vegesafka.blogspot.com/
Toinen herkullinen ruokablogi: http://snoobar.vuodatus.net/
Ilmaista luettavaa, myös äänikirjoina http://librivox.org/
Kattohaikaroiden elämää, webcam http://www.pfalzstorch.de/bilder/live1.html
Allekirjoittakaa tämä, vaikka olisittekin perin väsyneitä addresseihin: http://www.1million4disability.eu/sign.asp?langue=EN

Päivän possarijuttu: esikoinen kokkasi namia pastaa.
Päivän paskis: ihana naapuri vihaa mua.
Päivän ällistys: sängystä rusahti jalka...
Päivän ilahdus: kaveri pitää jouluksi lähettämästäni pylpyrästä (rintakoruntapainen).

3 Comments:

Blogger Stricker said...

Täällä on todellakin kulttuuri tuossa asiassa täysin erilainen. Yksin kotona on yleistä vasta mun mielestä tosi isoilla koululaisilla ja todellakin joka paikkaan viedään ja haetaan ... tosin niinhän se taitaa olla, että suurella osalla talouksista on kaksi autoa. Toisaalta maakin on tietenkin hurjan paljon isompi ja silloin mahtuu vieläkin enemmän kaikenlaisia outoja joukkoon. Oma poika on onneksi niin pieni, ettei moista tarvitse miettiä, mutta voisin uskoa, että tästä asiasta tullaan myöhemmin meidän perheessä keskustelemaan, kun ollaan täysin erilaisista kodeista ja systeemeistä.

4:30 ip.  
Blogger Mari said...

Niinpä! On tosi vaikea tasapainoilla sen välillä että pitäisi kiinni siitä, mikä on omasta mielesät järkevää - ja kuitenkin sopeutuisi vallitsevaan kulttuuriin.

9:49 ip.  
Blogger Taina said...

Tapahtui saksassa kohta 20 v sitten: Olin (juoksu)lenkillä ja siinä hölkytellessä kerkes tulla pimeä. Asuttiin uneliaassa pikkukylässä "vuoristossa", olin 17 v ja sain ihan hirveän läksytyksen miten kehtasin/ uskalsin/ mitä kaikkea olis voinut sattua...
17 v sai jo muuten liikkua yksikseen, mutta ei pimeällä. Ei missään nimessä pimellä.

7:23 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home