Olen tehnyt vaivalloista käännöstyötä, joka oli liian vaikea; jouduin turvautumaan asiantuntijan apuun. Alun alkaenkin huonolla palkkiolla sovittu työ menee siis suunnilleen nollille... pitäähän sille auttajallekin maksaa.
Olen tehnyt sitä monta päivää, työteho on ollut aika huono mutta en nyt kuitenkaan ole tehnyt keskiviikon jälkeen mitään ns. kivaa. Ja nyt on sunnuntai-ilta. Huomenna, aikaisin aamulla, tänne tulee ystäviä Suomesta (ihanaa! Ei vieraita, vaan ystäviä!) - joten loppuilta mennee siivotessa.
Puolisollakin on nääs ollut työpaineita.

Arvatkaa, mitä tekvät kaksi kouluikäistä, kun vanhemmat limmoittautuvat työhuoneisiinsa? No eivät ainakaan siivoa! Enkä todellakaan, todellakaan ole siisteysintoilija. Olen silti sitä mieltä, että kotona olisi kiva kävellä tarvitsematta joko kahlata tai astua tavaroiden päälle.

Viime yönä onneksi ukkosti, oli yöllä hiukan viileämpi. Tänäänkään ei noussut kuin +32 asteeseen. Jääkautta edeltää aina lämmin kausi, samoin jääkauden jälkeen tulee lämmin kausi. Siinä välissä on se ikävä jääkausi. Joka on nyt jo tuhat vuotta myöhässä aikataulustaan. Minä en todellakaan välittäisi siitä jääkaudesta.

Tällä viikolla on syntymäpäivä. Teen kakun. Juon skumppaa.

Fittansbööle, saatanpa juhlia koko viikon.

Luonnollinen seuraamus

Harvassa ovat ne lapset, jotka tekevät kuten sanotaan ja uskovat, kun selitetään. Taitavat olla taruolentoja... Ei sekään riitä, että selittää ja vääntää ratakiskosta, kun sitten unohdetaan. Ja jos muistuttaa, on ikävä nalkuttaja - ja 5 minuuttia viimeisestä muistutuksesta niin taas voi unohtaa.

Joskus ihmettelen, miten niin älykäs ihminen kuin lapseni voi olla samanaikaisesti täysi idiootti.

Koska selittäminen ei tosiaan riitä, eikä muistuttaminen auta, on ollut pakko miettiä vanhan kansan kasvatuskeinoja eli rankaisemista. Vaan kun en oikein usko rangaistuksiin, ne vain opettavat pimittämään pahat teot... Uskon sen sijaan, että luonnollisilla seuraamuksilla voi olla vaikutusta. Niitä yritetään löytää, vaihtelevalla menestyksellä. Jaa että mikäkö on luonnollinen seuraamus?

Esimerkki A: lapsi on huolimaton, ja kadottaa uimalassa säilytyslokeron avaimen. Vanhemmat joutuvat maksamaan siitä 35€. Aiheesta avaimet, ja niiden hukkaaminen, on puhuttu vuosien mittan melko perusteellisesti. 10-vuotiaan pitäisi jo sekä ymmärtää että muistaa.
Luonnollinen seuraamus 1: joku roisto löytää avaimen, tyhjentää lokeron ja sinne menivät lapsen vaatteet, kukkaro ja pyöränavain. Näin ei onneksi käynyt. Luonnollinen seuraamus 2: lasketaan, paljonko uimalakäynteihin menee rahaa viikossa, ja lasketaan sitten montako viikkoa pitää olla uimatta että ylimääräinen meno tulee tasattua.

Toivottu vaikutus: lapsi ehkä muistaa, että budjetti on rajallinen ja avaimista kannattaa pitää huolta. Aikuisillakin on (yleensä) jonkunlainen budjetti, ja jos menot ylittyvät, pitää jostakin toisesta asiasta säästää.

Esimerkki B: lapsi rikkoo sisarensa tavaran, koska on siskolleen vihainen. Luonnollinen seuraamus: vahinko on korvattava antamalla oma samanlainen tilalle.

Ja sitten vaikeampiin juttuihin... Tänään tulimme kaupasta, ja totesimme että terassin ovi on auki, etuovi ei ole lukossa, ja lapsia ei näy missään. Pysyvä määräys on, että jos lähdetään kotoa pois, lukitaan molemmat ovet ja otetaan avain mukaan. Lisäksi juuri ennen lähtöämme kauppaan muistutimme asiasta molempia lapsia erikseen. Lasten iät: 8 ja 10v. Jankutus samasta asiasta? Jo muutaman vuoden ajalta. Selitetty on. Muistutettu on.

Mikä tässä on luonnollinen seuraamus? Se, että joku ohikulkija (esimerkiksi se, joka vei pyörän ikkunan alta viikko sitten) tulee sisään, ottaa sylin täydeltä tavaraa ja porhaltaa pois. Ei meillä mitään erityisen arvokasta ole, mutta jos vanha polkupyörä kelpaa, kelpaa varmaan televisiokin. Näin ei käynyt - kiitos kaikille naapureille, jotka olivat pihallaan leikkaamassa pensaita tai syömässä...

Mitä kasvattajan kuuluu tehdä? Selittää jälleen, että ovet pitää lukita kun lähtee ulos koska blaablaa. Ainoa toteutuva luonnollinen seuraamus on, että kasvattaja on kotinsa vanki, eikä voi lähteä mihinkään ilman, että ottaa lapset mukaan, koska näihin ei voi luottaa.

Kyllähän kasvattaja mielellään kulkee lastenkin kanssa, viimeksi eilen 6h kierros ulkoillen, shoppaillen ja historiaa opettaen. Joskus vain tekisi mieli käydä jossakin yksin, tai peräti Puolison kanssa kaksin. Niinku sillee pari tuntia, päiväsaikaan, tiekste. Yleensä ollaan sitä mieltä, että tuon ikäiset pärjäävät keskenään pari tuntia, kun kotona on puhelin jolla voi soitella äidille puolen tunnin välein "toi kiusaa" tai "saanksmä ottaa pakastimesta jätskin". Sitäpaitsi jos hätä tulee, naapurit ovat kivoja ja niille voi mennä.

No, kasvatusmielessä pitää keksiä jotakin, mikä auttaa muistamaan tämän ovien lukitsemisen. (Arvatkaa, harkitsinko perinteisiä rangaistusmuotoja kuten metrin halolla mätkimistä?) Joskus vain tuntee olonsa niin voimattomaksi. Päädyin siihen, että ensinnäkään he eivät saa juuri ostamiamme tavaroita joita oli odotettu jo jonkun aikaa (pöytätennisvälineet, uusia sulkapalloja, laatikoita omille tavaroille). Lisäksi sängyssä ei saa lukea (äärimmäisen harvinaista julmuutta), vaan sen sijaan pitää miettiä, mikä olisi se rakkain tavara jonka varas olisi voinut viedä.

Ihan normaaliahan olisi esimerkiksi langettaa televisionkatselukielto, mutta ensinnäkään sitä ei kovin paljon nykyisin katsota (ei edes joka päivä, saati pitkään) ja toisekseen, kun koulu nyt loppui niin saksaa olisi hyvä opetella esimerkiksi telkkarin luonto-ohjelmia katsomalla.

Kasvattaminen on pirun vaikeaa, varsinkin kun oma pinna on ihan lopussa.

Oi maata, oi tapoja

Tiedättekö, mikä oleellinen ero on rivitaloasumisessa täällä ja siellä, missä ennen asuin? Täällä ei kenelläkään ole pyykkiä kuivumassa pihallaan. Meillähän oli kuivausrumpu jo vuosia Suomessakin, niin että jonkun aikaa kesti ennen kuin tämänkin huomasin. Asuntoja katsasteltaessa meille kyllä esiteltiin joka talossa pyykinkuivaustiloja. Täälläkin on kellaritilaa, jonne Puoliso veti punaista pyykkinarua kun ihan kaikkea ei sentään tungeta kuivausrumpuun. No siis, joka tapauksessa: ulkona kuivattaminen ei nyt yksinomaan ole hyvä juttu: jotkut vaatteet haalistuvat, kaupunki-ilma ei yleensä ole puhdasta - ja maallakin ne märät vaatteet lähinnä keräävät itseensä siitepölyä (joka joillekin meistä on taas ongelma...)

Luulisin, että se täällä on jonkinlainen tyylikysymys myös. Välimerellisistä maista lähetellään postikortteja, joissa ränstyneiden talojen välillä roikkuu pyykkiä. Tämä on Saksa, korkean teknologian ja siisteyden maa, täällä ei liputeta pyykillä. (Täällä liputetaan vaikka saksanlipunvärisellä kaulahuivilla, jollei lippua ole. Vaikka ne jalkapallon MM-kisat loppuivat jo. Mutta ei liputeta alushousuilla.)

Polkupyörien säilytys on ongelma. Niitä rehataan parvekkeelle, eteiseen ja olohuoneeseen. Meiltähän varastettiin lukittu pyörä illalla keittiön ikkunan alta. Tässä on nyt pohdittu, missä pyöriä pitäisi. Naapuri sanoi pitävänsä pyörät autotallissa. Auto on sitten ulkona, sillä autotalli on PIENI. Meidän automme mahtuu sinne just, eikä sen lisäksi mitään muuta. Periaatteessa autotallin kautta voisi raahata pyörän kellariin, jos sinne raivaisi tilaa, mutta sitten pyörää ei voisi ottaa ulos / tuoda sisään, jos auto on kotona. Auto on useimmiten kotona.

Jaa että miksikö auto ei sitten seiso ulkona? Kas, kun tämä pihakatu on täynnä lapsosia. Yksivuotiaista teineihin. Riski, että autoon osuu [kolmipyörä / jalkapallo / YKSIpyöräisellä huristeleva lapsi / tennispallo / keksi itse lisää] on melkoinen. Auto on toki vain auto, mutta se nyt kumminkin on suhteellisen uusi/kallis esine, eikä kauheasti innosta sen naarmutus tai pallottelu lommoille. Naapurin poika muuten on todistettavasti pallotellut meidän autotallimme OVEN lommoille, niin että. (Ei se enää. Uskoi yhdestä sanomisesta.)

Pyörät ovat toistaiseksi terassilla, tiedä sitten kauanko. Pyöriä on nyt 3 kpl, koska emme heti sännänneet ostamaan Esikoiselle uutta. Saa ajaa minun pyörälläni. Poliisisetä muuten sanoi, että Stadinbadille (lähin maauimala) ei parane mennä uudella pyörällä, sieltä varastetaan pyöriä ihan hirveästi. Kysyin, että saadaanko niitä ylipäätään koskaan takaisin. "Vastikään löydettiin pyörä, joka oli varastettu vuonna 2001, niin että saattaa se jonkin aikaa kestää."

Kaupunginosaa riivannut pyromaani on saatu kiinni. Kyseessä on kaksikko, 18-vuotias + 13-vuotias, ja nyt yritetään saada selville kuka teki mitä ja miksi. Kellarikomeroita ymv. tuhoutui muutamassa kuukaudessa pauttiarallaa 600 000€ arvosta, niin että on siinä pikkasen nieleskelemistä.

Helle jatkuu. Jäätelötuutit ovat kaupan pakastealtaassa samaa GB Glace - Nestlé- tuotantoa kuin kaikkialla muuallakin, ja jokseenkin ylihintaisia 1€-2€/kpl. Sen sijaan kioskeista, kahviloista jne. saa tötteröjäätelöä joka valmistetaan joko ko. kahvilassa itse tai jossakin pikkupuljussa muuten. 1 pallo = 80c. Jäätelö on useimmiten italialaistyyppistä, ja oikein oikein hyvää. Siis herkullista. Etten sanoisi vastustamatonta. Eilen söin kookos- ja panna cotta -jäätelöä. Tiistaina suklaakirsikkajäätelöä. Jostakin syystä vaakani väittää minun lihoneen 2 kg. Puoliso sanoo, että se on vain nestettä, ja sitäpaitsi vaaka valehtelee. Kumpaa uskoisin? Vaakaa vai ihmistä? Farkut eivät tunnu sen pienemmiltä kuin ennenkään.

Sähkön, kaasun ja veden tasauslasku tuli. Meillä menee moisiin ylellisyyksiin noin 200€/kk. Kaasulla lämpiää siis sekä käyttövesi että pattereissa kiertävä vesi, niin että toivomme lämmintä talvea.

Autovakuutusyhtiö ei tietenkään saanut suoriltaan järjestelmäänsä suomalaista vakuutusyhtiötä, joten länttäsi sinne jonkun random-koodin. No, aikaa kului ja totesivat että ei tää näin sujukaan, haluamme proopuskan siltä suomalaiselta vakuutusyhtiöltä siihen-ja-siihen päivään mennessä, bitte. Kävimme viemässä yhtiön asiamiehelle ko. proopuskat eilen. Tänään tuli jo viime viikolla päivättu vakuutuslasku, jossa siis bonuksia ei ole laskettu. Em. päivämäärä ei ole vielä. TÄllaisten asioitten selvittelyyn menee sitten aikaa ja aivokapasiteettia, kun ottaa huomioon ettei tämä suullinen saksankielentaitokaan häävi ole. Pärjää sillä, mutta puhelinkeskustelut ovat silkkaa kärsimystä.

Lyhyesti

Lasten vihollinen on saatu kiinni, metsässäliikkumiskielto kumottu.
Esikoisen lukittu pyörä varastettiin tänään kotipihalta.
Joka yö tulee ukkonen ja vähän sadetta, päivisin edelleen kuumaa.
Tänään oli viimeinen jalkapallo-ottelu vähään aikaan. Mitäs seuraavaksi hulluteltaisiin?
Viimeinen kouluviikko ennen kesälomaa alkaa. Kauppojen mainokset ovat täynnä "koulu alkaa, tarvikkeet meiltä"-lauseita ja kirjavia kuvia vihoista, kynistä ja niin edelleen. Haluan uudet värikynät.
Esikoisen kaverilla on kaikkien mahdollisten pienlemmikkien lisäksi myös mikrosika. Minisika, joka kasvaa mäyräkoiran kokoiseksi. Nyt se on pentu, kuulemma pienen kanin kokoinen. Meillekin pitää kuulemma hankkia mikrosika. Puoliso kommentoi: "mutta siinähän on hirveän vähän syömistä"... Kyllä, me rakastamme eläimiä, ja olisi ihanaa jos voisi sanoa kyllä, hankitaan vain koira/marsuja/hamstereita/kaneja/sika. Totuus on kuitenkin, että edes kissanvessa ei siivoudu päivittäin ilman muistutusta, eli vanhempien vastuulla ne eläimet ovat - ja kun me aikuiset emme juuri nyt halua lisää vastuuta niin lisää eläimiä ei oteta.
Lisää lyhytuutisia luvassa sitten, kun lämpötila laskee alle läähätysrajan.