torstaina, heinäkuuta 13, 2006

Oi maata, oi tapoja

Tiedättekö, mikä oleellinen ero on rivitaloasumisessa täällä ja siellä, missä ennen asuin? Täällä ei kenelläkään ole pyykkiä kuivumassa pihallaan. Meillähän oli kuivausrumpu jo vuosia Suomessakin, niin että jonkun aikaa kesti ennen kuin tämänkin huomasin. Asuntoja katsasteltaessa meille kyllä esiteltiin joka talossa pyykinkuivaustiloja. Täälläkin on kellaritilaa, jonne Puoliso veti punaista pyykkinarua kun ihan kaikkea ei sentään tungeta kuivausrumpuun. No siis, joka tapauksessa: ulkona kuivattaminen ei nyt yksinomaan ole hyvä juttu: jotkut vaatteet haalistuvat, kaupunki-ilma ei yleensä ole puhdasta - ja maallakin ne märät vaatteet lähinnä keräävät itseensä siitepölyä (joka joillekin meistä on taas ongelma...)

Luulisin, että se täällä on jonkinlainen tyylikysymys myös. Välimerellisistä maista lähetellään postikortteja, joissa ränstyneiden talojen välillä roikkuu pyykkiä. Tämä on Saksa, korkean teknologian ja siisteyden maa, täällä ei liputeta pyykillä. (Täällä liputetaan vaikka saksanlipunvärisellä kaulahuivilla, jollei lippua ole. Vaikka ne jalkapallon MM-kisat loppuivat jo. Mutta ei liputeta alushousuilla.)

Polkupyörien säilytys on ongelma. Niitä rehataan parvekkeelle, eteiseen ja olohuoneeseen. Meiltähän varastettiin lukittu pyörä illalla keittiön ikkunan alta. Tässä on nyt pohdittu, missä pyöriä pitäisi. Naapuri sanoi pitävänsä pyörät autotallissa. Auto on sitten ulkona, sillä autotalli on PIENI. Meidän automme mahtuu sinne just, eikä sen lisäksi mitään muuta. Periaatteessa autotallin kautta voisi raahata pyörän kellariin, jos sinne raivaisi tilaa, mutta sitten pyörää ei voisi ottaa ulos / tuoda sisään, jos auto on kotona. Auto on useimmiten kotona.

Jaa että miksikö auto ei sitten seiso ulkona? Kas, kun tämä pihakatu on täynnä lapsosia. Yksivuotiaista teineihin. Riski, että autoon osuu [kolmipyörä / jalkapallo / YKSIpyöräisellä huristeleva lapsi / tennispallo / keksi itse lisää] on melkoinen. Auto on toki vain auto, mutta se nyt kumminkin on suhteellisen uusi/kallis esine, eikä kauheasti innosta sen naarmutus tai pallottelu lommoille. Naapurin poika muuten on todistettavasti pallotellut meidän autotallimme OVEN lommoille, niin että. (Ei se enää. Uskoi yhdestä sanomisesta.)

Pyörät ovat toistaiseksi terassilla, tiedä sitten kauanko. Pyöriä on nyt 3 kpl, koska emme heti sännänneet ostamaan Esikoiselle uutta. Saa ajaa minun pyörälläni. Poliisisetä muuten sanoi, että Stadinbadille (lähin maauimala) ei parane mennä uudella pyörällä, sieltä varastetaan pyöriä ihan hirveästi. Kysyin, että saadaanko niitä ylipäätään koskaan takaisin. "Vastikään löydettiin pyörä, joka oli varastettu vuonna 2001, niin että saattaa se jonkin aikaa kestää."

Kaupunginosaa riivannut pyromaani on saatu kiinni. Kyseessä on kaksikko, 18-vuotias + 13-vuotias, ja nyt yritetään saada selville kuka teki mitä ja miksi. Kellarikomeroita ymv. tuhoutui muutamassa kuukaudessa pauttiarallaa 600 000€ arvosta, niin että on siinä pikkasen nieleskelemistä.

Helle jatkuu. Jäätelötuutit ovat kaupan pakastealtaassa samaa GB Glace - Nestlé- tuotantoa kuin kaikkialla muuallakin, ja jokseenkin ylihintaisia 1€-2€/kpl. Sen sijaan kioskeista, kahviloista jne. saa tötteröjäätelöä joka valmistetaan joko ko. kahvilassa itse tai jossakin pikkupuljussa muuten. 1 pallo = 80c. Jäätelö on useimmiten italialaistyyppistä, ja oikein oikein hyvää. Siis herkullista. Etten sanoisi vastustamatonta. Eilen söin kookos- ja panna cotta -jäätelöä. Tiistaina suklaakirsikkajäätelöä. Jostakin syystä vaakani väittää minun lihoneen 2 kg. Puoliso sanoo, että se on vain nestettä, ja sitäpaitsi vaaka valehtelee. Kumpaa uskoisin? Vaakaa vai ihmistä? Farkut eivät tunnu sen pienemmiltä kuin ennenkään.

Sähkön, kaasun ja veden tasauslasku tuli. Meillä menee moisiin ylellisyyksiin noin 200€/kk. Kaasulla lämpiää siis sekä käyttövesi että pattereissa kiertävä vesi, niin että toivomme lämmintä talvea.

Autovakuutusyhtiö ei tietenkään saanut suoriltaan järjestelmäänsä suomalaista vakuutusyhtiötä, joten länttäsi sinne jonkun random-koodin. No, aikaa kului ja totesivat että ei tää näin sujukaan, haluamme proopuskan siltä suomalaiselta vakuutusyhtiöltä siihen-ja-siihen päivään mennessä, bitte. Kävimme viemässä yhtiön asiamiehelle ko. proopuskat eilen. Tänään tuli jo viime viikolla päivättu vakuutuslasku, jossa siis bonuksia ei ole laskettu. Em. päivämäärä ei ole vielä. TÄllaisten asioitten selvittelyyn menee sitten aikaa ja aivokapasiteettia, kun ottaa huomioon ettei tämä suullinen saksankielentaitokaan häävi ole. Pärjää sillä, mutta puhelinkeskustelut ovat silkkaa kärsimystä.

1 Comments:

Blogger Elina said...

Minä olen ratkaissut vaakaongelman pidentämällä päivittäistä lenkkiä ja lisäämällä reittiin yhden ylämäen entisten seuraksi. Eipä sillä toisaalta väliä, Mainzin 37 asteessa ruoka tulee ulos kuitenkin jos rohkenee syödä jotain muuta kuin tomaattia, hedelmiä tai salaatteja.

Tätä käytöskulttuuria täällä rakastan. Ihmiset uskovat kun niille sanotaan. Ihmiset ovat myös keskimäärin kohteliaita ja iloisia. Vielä kun ihmiset oppisivat olemaan kiilaamatta jonoissa... :)

Niin, mitä sanoisit neuletapaamisesta ensi viikolla ke tai to? Pistä vaikka meiliä ellet jaksa blogiin kommentoida, osoitteeni on edelleen etunimi.sukunimi@Suomen pääkaupungin nimi.fi.

12:52 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home