lauantaina, heinäkuuta 15, 2006

Luonnollinen seuraamus

Harvassa ovat ne lapset, jotka tekevät kuten sanotaan ja uskovat, kun selitetään. Taitavat olla taruolentoja... Ei sekään riitä, että selittää ja vääntää ratakiskosta, kun sitten unohdetaan. Ja jos muistuttaa, on ikävä nalkuttaja - ja 5 minuuttia viimeisestä muistutuksesta niin taas voi unohtaa.

Joskus ihmettelen, miten niin älykäs ihminen kuin lapseni voi olla samanaikaisesti täysi idiootti.

Koska selittäminen ei tosiaan riitä, eikä muistuttaminen auta, on ollut pakko miettiä vanhan kansan kasvatuskeinoja eli rankaisemista. Vaan kun en oikein usko rangaistuksiin, ne vain opettavat pimittämään pahat teot... Uskon sen sijaan, että luonnollisilla seuraamuksilla voi olla vaikutusta. Niitä yritetään löytää, vaihtelevalla menestyksellä. Jaa että mikäkö on luonnollinen seuraamus?

Esimerkki A: lapsi on huolimaton, ja kadottaa uimalassa säilytyslokeron avaimen. Vanhemmat joutuvat maksamaan siitä 35€. Aiheesta avaimet, ja niiden hukkaaminen, on puhuttu vuosien mittan melko perusteellisesti. 10-vuotiaan pitäisi jo sekä ymmärtää että muistaa.
Luonnollinen seuraamus 1: joku roisto löytää avaimen, tyhjentää lokeron ja sinne menivät lapsen vaatteet, kukkaro ja pyöränavain. Näin ei onneksi käynyt. Luonnollinen seuraamus 2: lasketaan, paljonko uimalakäynteihin menee rahaa viikossa, ja lasketaan sitten montako viikkoa pitää olla uimatta että ylimääräinen meno tulee tasattua.

Toivottu vaikutus: lapsi ehkä muistaa, että budjetti on rajallinen ja avaimista kannattaa pitää huolta. Aikuisillakin on (yleensä) jonkunlainen budjetti, ja jos menot ylittyvät, pitää jostakin toisesta asiasta säästää.

Esimerkki B: lapsi rikkoo sisarensa tavaran, koska on siskolleen vihainen. Luonnollinen seuraamus: vahinko on korvattava antamalla oma samanlainen tilalle.

Ja sitten vaikeampiin juttuihin... Tänään tulimme kaupasta, ja totesimme että terassin ovi on auki, etuovi ei ole lukossa, ja lapsia ei näy missään. Pysyvä määräys on, että jos lähdetään kotoa pois, lukitaan molemmat ovet ja otetaan avain mukaan. Lisäksi juuri ennen lähtöämme kauppaan muistutimme asiasta molempia lapsia erikseen. Lasten iät: 8 ja 10v. Jankutus samasta asiasta? Jo muutaman vuoden ajalta. Selitetty on. Muistutettu on.

Mikä tässä on luonnollinen seuraamus? Se, että joku ohikulkija (esimerkiksi se, joka vei pyörän ikkunan alta viikko sitten) tulee sisään, ottaa sylin täydeltä tavaraa ja porhaltaa pois. Ei meillä mitään erityisen arvokasta ole, mutta jos vanha polkupyörä kelpaa, kelpaa varmaan televisiokin. Näin ei käynyt - kiitos kaikille naapureille, jotka olivat pihallaan leikkaamassa pensaita tai syömässä...

Mitä kasvattajan kuuluu tehdä? Selittää jälleen, että ovet pitää lukita kun lähtee ulos koska blaablaa. Ainoa toteutuva luonnollinen seuraamus on, että kasvattaja on kotinsa vanki, eikä voi lähteä mihinkään ilman, että ottaa lapset mukaan, koska näihin ei voi luottaa.

Kyllähän kasvattaja mielellään kulkee lastenkin kanssa, viimeksi eilen 6h kierros ulkoillen, shoppaillen ja historiaa opettaen. Joskus vain tekisi mieli käydä jossakin yksin, tai peräti Puolison kanssa kaksin. Niinku sillee pari tuntia, päiväsaikaan, tiekste. Yleensä ollaan sitä mieltä, että tuon ikäiset pärjäävät keskenään pari tuntia, kun kotona on puhelin jolla voi soitella äidille puolen tunnin välein "toi kiusaa" tai "saanksmä ottaa pakastimesta jätskin". Sitäpaitsi jos hätä tulee, naapurit ovat kivoja ja niille voi mennä.

No, kasvatusmielessä pitää keksiä jotakin, mikä auttaa muistamaan tämän ovien lukitsemisen. (Arvatkaa, harkitsinko perinteisiä rangaistusmuotoja kuten metrin halolla mätkimistä?) Joskus vain tuntee olonsa niin voimattomaksi. Päädyin siihen, että ensinnäkään he eivät saa juuri ostamiamme tavaroita joita oli odotettu jo jonkun aikaa (pöytätennisvälineet, uusia sulkapalloja, laatikoita omille tavaroille). Lisäksi sängyssä ei saa lukea (äärimmäisen harvinaista julmuutta), vaan sen sijaan pitää miettiä, mikä olisi se rakkain tavara jonka varas olisi voinut viedä.

Ihan normaaliahan olisi esimerkiksi langettaa televisionkatselukielto, mutta ensinnäkään sitä ei kovin paljon nykyisin katsota (ei edes joka päivä, saati pitkään) ja toisekseen, kun koulu nyt loppui niin saksaa olisi hyvä opetella esimerkiksi telkkarin luonto-ohjelmia katsomalla.

Kasvattaminen on pirun vaikeaa, varsinkin kun oma pinna on ihan lopussa.

2 Comments:

Anonymous hanipupusi said...

Kiitos!
Keksinpä edes yhden aiheen ja syyn olla onnellinen! *muiskis*

9:04 ip.  
Blogger Mari said...

HIh :) Pitänee joskus kertoa sinulle lisääkin näitä tarinoita ;)

10:29 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home