tiistaina, tammikuuta 03, 2006

Kielikylpyä

Olen lukenut saksaa koulussa 5 vuotta - silloin esihistoriallisina aikoina. Sen jälkeen olen pitänyt taitoa yllä vain lukemalla satunnaisesti saksankielisiä lehtiä. Puoliso on itseopiskelemalla saavuttanut jonkinlaisen taidon. Esikoinen on lukenut A2-saksaa puoli vuotta, ja kuopus ei ollenkaan.

Näillä eväillä ei pärjätä, joten- tars tehrä jottai. Me aikuiset olemme huvitelleet hankkimalla saksankielistä musiikkia (Rammstein ei ole ainoa - schlagereitakin on hauska kuunnella) ja elokuvia. Televisiostahan tulee aina joskus saksalaisia dekkareita, mutta en minä jaksa seurata minä viikonpäivänä ja mihin aikaan pitäisi avata telkku. Puoliso lukee englanninkielisen lennokkilehden sijaan saksankielistä. Esikoinen pänttää saksankirjaansa (uskokaa pois, ihan omasta halustaan) - vaan miten auttaisimme kuopusta?

Lasten kielenoppimista on tutkittu. Olen haastatellut sähköpostitse niitä, joilla kokemusta on. Yleinen toteamus on, että tuossa iässä lapset saavuttavat (koulunkäyntiin riittävän) kieliltaidon puolessa vuodessa. Tietenkin siihen tarvitaan kavereita (=koulu läheltä kotia, harrastukset, kavereiden asuminen lähellä...) Jotkut suomalaiset laittavat lapsensa kansainväliseen kouluun. Niiden opetuskieli on englanti - tai englanti ja saksa. Ehkä se on perusteltua, jos aiotaan muuttaa muutaman vuoden päästä johonkin muuhun maahan taas, mutta muuten en näe siinä mitään järkeä.

Minä olen siis ensimmäisen puoli vuotta kotiäitinä, jotta voin auttaa koulunkäynnissä tarpeeksi intensiivisesti. Se puoli vuotta rahoitetaan säästöillämme - ei tässä niin rikkaita olla, että noin vain voisin elellä koroilla. Sen puolen vuoden jälkeenkin pitää budjetoida jonkun verran aikaa viikoittain siihen, että opetan lapsilleni suomen kieltä, kirjallisuutta ja (kulttuuri)historiaa.

Jotkut saattavat oppia kielen niin, että sukeltavat vieraskieliseen ympäristöön kylmiltään. Itse en luottaisi siihen. Toivon, että kun sitä valmistellaan (=opetellaan kevään aikana joitakin perusasioita), tuetaan (=autan läksyissä päivittäin, vien lapset harrastamaan eli tapaamaan muita ikäisiään) ja seurataan (=hankitaan lisäapua jos ei ala sujua) niin päästään hyvään tulokseen. On noita sentään tituleerattu kielellisesti lahjakkaiksi (mitä ikinä se tarkoittaakaan)... ja heidän äitinsäkin on sentään lukenut suomen kieltä graduvaiheeseen asti. (hah. ei se G ole läheskään ainoa, mikä vielä puuttuu.)

Katselin lankoja tänään marketissa, mutta ei siellä ollut ns. mitään... Tämän luokan stressi tarvitsee vähintäänkin alpakkaa, mieluiten silkkilankaa. Jospa tilille tipahtaa lähiaikoina ylimääräinen satanen, käytän sen Menitassa.

2 Comments:

Blogger Tuulia said...

Kerronpa kokemuksia taalta:

Kaverini 7-v. meni "kylmiltaan" paikalliseen kouluun. Kielitaito oli jo ennen puolta vuotta riittava, tytto parjasi koulussa tosi hyvin. Samoin eskariin menijat on menneet kouluun kylmiltaan, eivatka ole jaaneet seinakukkasiksi kielitaidon takia. Lapset on tosi joustavia naissa kieliasioissa. (Eskariin/paivakotiin muuten mennaan taalla 3-4-v.)

En huolestuisi niinkaan tosta lasten saksan/englannin oppimisesta, vaan suomenkielen taidon yllapitamisesta. Jos oleskelunne jatkuu pidempaan, kannattaa suomen taitojen yllapitamiseen kiinnittaa erityista huomiota. Varsinkin ne lapset, joiden koulukieli on muu kuin suomi, tahtovat unohtaa suomen tai ainakin kirjoittamiseen alkaa vieras kieli vaikuttaa tosi paljon.

En tieda minka ikainen kuopuksesi on, mutta en todella huolestuisi hanen sopeutumisesta kouluun. Kv koulua voin kylla suositella, siita on paljon hyotya myohemminkin. Monet ulkomailta palanneet lapset palaavat Suomessakin kv kouluihin.

Ja ne lapset, jotka ovat kayneet jo koulua Suomessa suomeksi, tuntuvat oppivan kielen/kielet yhta nopeasti kuin muut. Alta 10-v. lasten kielenoppimiskyky on muuten ihan uskomaton, joten ela turhaan stressaa kieliasioista :)

8:53 ip.  
Blogger Mari said...

Kiitos rohkaisusta! kv-koulua emme kyllä valitse, sillä meillä ei ole aikomusta palailla Suomeen - ja jos palaamme, niin eiköhän saksantaidostakin ole iloa. Ja suomentaitoa pitää tosiaan varjella - mielestäni äidinkielen taito on edellytys kaikelle muulle oppimiselle...

11:26 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home