Mistä sen tietää?

Mistä tietää, että on ollut tarpeeksi kauan Saksassa?

Tämä on oma listani asioista, joissa huomaan muuttuneeni. Eivät nämä muutokset minua kiusaa, lähinnä huvittavat. Muutakin varmaan on, mutta nämä liittyvät mielestäni selkeästi siihen, että olen asunut täällä kaksi vuotta.

- Nolottaa ihan hirveästi kun kangaskassit ovat jääneet kotiin ja pitää kaupassa ostaa muovikasseja. Sehän on turhaa jätettä.

- kartonkipaketista repäisee muovin irti ja nakkaa pakkausjätteisiin, kartonki menee paperijätteeseen ja laatikon pohjalla olleet viisi epäilyttävän vanhaa irtomakaronia menevät biojätteeseen - ja kaikki tämä tapahtuu jollain matelijanaivoilla, se ei vaadi minkäänlaista ajattelua. Jos pakkausjäteroskis tulee täyteen ennen tyhjennyspäivää, ärsyttää laittaa muoveja ja metalleja sekajätteeseen.

- jos ja kun jonkun firman veppisivut ovat pari vuotta ajasta jäljessä (niinkuin vaikka Frankfurtin suomalaisella kielikoululla) eikä kukaan vastaa sähköposteihin (sama lafka) se aiheuttaa korkeintaan lievää ärtymystä, jos sitäkään. Ihan normaalia. Eivät nämä osaa käyttää veppiä. Jos haluat että asia hoituu, käytä puhelinta tai paperikirjettä. Faksi on edelleen varsin oiva innovaatio näiden mielestä. Maassa maan tavalla, mitä sitä kiukuttelemaan.

- Käteistä on aina mukana, ja käteinen on ensisijainen maksutapa. Ellei tiedä varmaksi että paikassa A kelpaa pankkikortti, sinne mennään käteisautomaatin kautta.

- lähikaduilla kaikkia vastaantulijoita tulee tervehdittyä, tunsi tai ei. Varsinkin iltamyöhään. Se on vähän kuin koodi "hei, olen kunnon kansalainen enkä kirvesraiskaaja".