Ulkosuomalaisuus

Olen ollut poissa Suomesta 13 kuukautta. En kaipaa takaisin, eikä siinä mielestäni ole mitään ihmeellistä. Pidän Turusta, on monta ystävää joita kaipaan - mutta en minä Suomeen kaipaa.

Lähtiessäni ajattelin että leimani tästälähin on "ulkosuomalainen": olen syntynyt ja kasvanut Suomessa, elänyt siellä x+n vuotta (jossa x=25, ikä jonka tunnustan, ja n ne lukemattomat vuodet siihen päälle joita en keski-ikäistymiskriisiltäni kykene tunnustamaan...) puhun suomen kieltä ja niin edelleen. Ajattelin, että "ulkosuomalainen" on jotakin joka on suomalainen vaikka on ulkona siitä kulttuuripiiristä.

Tapaan harvakseltaan muita ulkosuomalaisia. Käyn kirjeenvaihtoa muutaman kanssa. Luen säännöllisesti erinäisiä ulkosuomalaisten blogeja. Luen säännöllisesti myös Saksan suomalaisten mainiota foorumia suomalaiset.de - ja niin on tässä vähitellen tullut vahvahko olo että osa ulkosuomalaisista käsittää sen toisin päin: painottaen ulko-sanaa. Niin moni on maailmalla sattumalta, kun on tullut hyvä tilaisuus tai seikkailu houkuttaa tai rakastuu ulkomaanelävään. Niin moni kaipaa Suomeen. He ovat expatriaatteja, komennusmiehiä, vaihdossa, välivuotta viettämässä, parin vuoden keikalla. Joku on asunut vuosikausia toisessa maassa, ja silti toinen jalka on edelleen Suomessa - siellä ollessa kaipaa tänne ja päinvastoin.

Olen toki suomalainen; mitäpä muutakaan? Lisäksi poden vakavanlaatuista lukkarinrakkautta outoon, mielenkiintoiseen, väheksyttyyn suomen kieleen. Käytän sitä jopa työkalunani. Se on myös harrastukseni. Moni asia Suomessa ja suomalaisissa ärsyttää (enhän muuten olisi lähtenytkään pois). Silti tunnen olevani ulkopuolinen joukossa (virtuaalisessa tai fyysisesti läsnä olevassa joukossa) jossa retostellaan mikä kaikki on Saksassa huonosti ja kaivataan Suomesta jotakin. Lähes poikkeuksetta jotakin, mitä itse en kaipaa.

Voi, kaikille pitäisi löytyä jokin maa / yhteiskunta / yhteisö, jossa tuntee voivansa hyvin; jossa suurin osa asioista rullaa mieluisasti. Ja kaikilla pitäisi olla mahdollisuus muuttaa sinne. Niin ei ole - ja monia jotka voisivat sitoo paikalleen jokin sosiaalinen side. Kuten vaikka apua tarvitsevat vanhemmat, puoliso joka ei halua lähteä, ystäväpiiri jota ilman elämä ei olisi hyvää. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että vaikka kaipaankin Suomeen jääneitä ystäviä, täällä on hyvä ja onnellinen olla.

Olen kerran kokeillut väliaikaista asumista; asuin kaksi vuotta Raahessa. (Kulttuuriero Raahen ja Turun välillä on muuten huomattavasti isompi kuin kulttuuriero Suomen ja Saksan välillä.) Ymmärrän, että väliaikaisuus tuntuu pahalta, ymmärrän että moni haluaa takaisin sinne mistä lähti. Ei siinä mitään. Nyt vain on niin, että minä en tunne minkäänlaista yhteisyyttä niiden kanssa, jotka sanovat olevansa expatriaatteja; ulkona KOTImaasta. Minun kotimaani on nimittäin täällä. En halua lähteä kesälomalle Suomeen. Enkä jouluksi. Ehkä tämä on sama ero kuin siinä, että jotkut sanovat vielä nelikymppisinä menevänsä "kotiin" kun menevät vanhempiensa luokse? Siitä päivästä lähtien kun muutin äitini luota pois, olen sanonut kodiksi sitä paikkaa jossa omat kirjani ovat; ja äidin koti on äidin koti.

Tietenkin olen Suomen kansalainen, ja aion ollakin - kaksoiskansalaisuus siintää vuosien päässä; Suomen kansalaisuudesta en aio luopua. En luovu suomen kielestä, juhlin Agricolan juhlavuotta (tilasin juuri itselleni kielipoliisi-paidan, iih) ja aion pikapuoliin aloittaa jotakin niin suomalaisperinteikästä kuin ryijyn. Mutta en tunne minkäänkaltaista yhteenkuuluvuutta niiden kanssa jotka kaipaavat suomalaista virastokulttuuria (kyllä; tämänkin olen kuullut), HK:n sinistä lenkkimakkaraa (yäk!), saunaa järven rannalla (kukaan ei mainitse hyttysarmeijaa), suomalaista ruisleipää (täältä saa monia todella hyviä ruisleipiä),..

Ihan sivuhuomautus: kyllä turkulaisessa (vantaalaisessa, raahelaisessa, somerolaisessa, yläneläisessä, kuusamolaisessa,..) kesäillassa muistan läiskineeni urakalla hyttysiä sääristäni. En tiedä miksi, mutta viime kesänä täällä ei ollut käyt.kats. ikinä hyttysiä. Muutama satunnainen joskus. ja tarkoitan todellakin muutama yksilö, ei muutama parvi. Vaikka vieressä on metsä jossa on pieniä soveliaita lampia ja puroja, ja parin kilsan päässä joki.

En haluaisi sanoa olevani "ulkosuomalainen" jos se välittömästi yhdistetään niihin jotka katsovat olevansa "poissa kotoa". Haluaisin kyllä tulla yhdistetyksi niihin, jotka myös ovat suomalaista alkuperää. Mikä siis olen? Siirtolainen? Ei minua kukaan ole siirtänyt, itse tulin... Hyviä sanoja otetaan vastaan.