Suomi tekee sen ihan itse

Viime vuonna kuultiin, että Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen resursseja supistetaan. Sittemmin on kuultu, että mm. sanakirjatyö on turhaa. Niin... onhan se turhaa, kun se ei tuota rahaa suoraan ja heti? Sivistysmaissa pidetään yleensä tärkeänä, että kieltä kehitetään ja sen kehitystä ohjaillaan. Kun tulee uusia käsitteitä ja uusia hyödykkeitä, niille luodaan nimiä. Puhutaanko routterista vai reitittimestä? Mä voisin pitää tätä jopa yhtenä sivistysmaan merkkinä. Suomen hallitus ei ilmeisesti pidä. Joo, eduskunta viime kädessä päättää budjetista ja silleen, mut paskanks välii, jutut menee kuiteskin just niin ku ministeriöis on laskettu. Jea, beibi.

Tällaset pikku-uutiset tekee mut aina hirveen surulliseksi.

Nyt mä sit kuulin, et Turun yliopiston Suomalais-ugrilainen kielentutkimus -niminen oppiaine lakkautetaan. Voi jumalavita, etten paremmin sano. Ei se tuota fyffee, ei. Yksikään suuryritys ei lahjoita sille määräaikasii professuurei. Eikä se oo ees pahemmin mediaseksikäs, ku siel ei tutkita juttui mistä vois soveltaa elektronisii kikkuloi ens joulun lahjapaketteihin. Se on vaan jotain millä on pitkät perinteet, joukko hörhöi jokka on tehneet töitä sen eteen et suomen sukulaiskielet säilyis jossain muodos; ees kirjois ja kansis, vaikkei niit kukaa puhuiskaan. (Ja voikste kuvitella, jokku jopa puhuukin.) Tyyppei jokka luultavasti harrastaa jotain ihme kulttuurivaihtoo itään, hengaa outojen heebojen kans joil ei oo ees rahaa! Voi Venäjä. Eihän suomen kielelkää oo mitää välii, koht puhutaan kaikki englandii. Ainaski mein Ia-Peter on kielikylpytarhas ja jatkaa siit kieliluokalle. Koska suomen kieli on turhaa, on sen yhteys sukukieliin pahempaa ku turhaa: se on resurssien TUHLAUSTA.

Arvakkaa mikä on pahinta kaikista. Nää tyypit on tehneet sanakirjoja. Ei ihme, et ne lakkautetaan.

Nää on pienii juttui ajan virras. Nää on semmosii mikkä kertoo kansakunnan asenteest enemmän ku mikään. Musta on yks paskan hailee vaiks Suomi rakentais kymmenen uutta ydinvoimalaa - jos jutut tehdään huolella ja jätteiden käsittely ja sijotus suunnitellaan etukäteen ni siitä vaan. Se ketään hetkauta oikeesti. Jos se tehdään paskasti ja hutiloimalla, ei se oo ydinvoiman vika. (Sitäpais sitä fuusiovoimaa vois oikeesti kehittää, se ny niin mahdotonta oo.) Enivei. (Huomaakste, mäkää en yritä kirjottaa suomee, mitä vitun välii? Sou fakin wot.) Mut nää pikkujutut kertoo, et millään oikeesti suomalaisel ei oo mitään välii.

Ihan turha itkee et yhyy yhyy maahanmuuttajat tuhoo suamalaisen kulttuurin. Ei ne sitä tee. Ei ne oo ennenkää siihen kyenny vaiks olis tahtonu, ja nykysin tuskin ees tahtoo. Kyl suamalaiset tuhoo suamalaisen kulttuurin ihan ite. Jollei ees omast kiälest pidetä hualta ni mist sit? Tuskin mistään. Paitsi siit et saadaan rahaa. Tai en mä saa, etkä sä, mut joku saa.

Ku ny alkuun on päästy (täähän on jatkunu jo pitkään tää alasajo) ni lopetetaan muutaki turhaa. Oikeestaan kaikki perustutkimus on turhaa, mut alotetaan turhimmista. Tähtitiede. Ei se tuata mitään. Kulttuurihistoria? Shittii. Taidehistoria saa jäädä, koska tauluist voi saada hyvän hinnan, ja kaupol voi ansaita jos mun diilari tietää tauluist jotain. Suomen historia, veks. Arkeologia? Voiks turhempaa ollakaan? Käsityötiede? Älkää hei naurattako, se mitään tiedettä oo. Käsitöit voi oppia jossain harrastuspiiris, taiks kirjoist, mitää käsityönopettajii tarvita. Sama pätee aika vitun moneen aineeseen. Teologinen tiedekunta lähtee, kirkko hoitakoon ite moiset, perustakoot jonkun kirkkoakatemian tai jotain. Musiikkitiede ois kans aika turhaa, mut on seksikästä ku voi esittää et meil on jotai ihme nykysäveltäjii - olkoon siis toistaseks, koska mä en tiedä, miten se saariaho oikeesti musiikkinsa tekee ja mitä se tarvii.

Kielet. Noist kaiken maailman filologioist lähtee muut paitti enkku saa jäädä. Sen resurssit triplataan heti, koska meil alkaa uus innovatiivinen proggis, kaikkien eläkeläistenki pitää opetella enkkuu et ne pystyy tekeen töitä eläkeiässäkin. Eläkkeitä meinaan on pakko pudottaa ja sitäpais, jos eläkeläinen jaksaa harrastaa, kyl se jaksaa töitäki tehdä.

Lääketiede saa olla, mut se keskittyy sit vaan lääkärien koulutukseen - ja niilt apinoilta otetaan lukukausimaksut jälkikäteen, niil on varaa. Oikeustiede kans, mut siit karsitaan oppiainei. En tiä mitä siellä oikeestaan on, mut se mikä ei tuota välitöntä hyötyy, se lähtee. Filosofiaa saa harrastaa jonkun muun ku valtion kustannuksel.

Mistä puheenollen - kaikki filosofiat, valtio-opit sun muut vastaavat saa siirtyy yksityisiin korkeakouluihin, niinku vehnänalkio-opistoon vai mikä se oli.

Tähän tapaan ku putsataan, saadaan tuottavii korkeakoului. Ja opetus tapahtuu sit englanniks.

Vittu ku vituttaa, ja mitään mä en tälle kehitykselle voi.

ruokaohje

Keitetään jotain lintua, kuten broilerin rintafileitä. Pannaan keitinliemeen laakerinlehti, pari pippuria, timjamia ja rosmariinia - tai esim. kanaliemikuutio. Okei, kaikki käyttää liemikuutiota. Jatketaan. (Kerrotaan kissalle, että kissalla on omaa kissanruokaa kissankupissa.)
Ongitaan kypsät lihat liemestä haarukalla tai jollain. Nakataan jotain pastaa sinne liemeen. Esim. desilitran verran pienenpientä minisimpukkapastaa. Sillä välin kun se kiehuu, avataan purkillinen Bonduellen mexikosekoitusta, valutetaan liemet pois ja kumotaan kulhoon. (Kerrotaan kissalle, että tämä kana ei ole kissanruokaa.) Tölkissä on lähinnä maissia ja hernettä, joku paprikanpala näytteeksi. Sitten avataan persikkatölkki, maistetaan onko persikka varmasti hyvää. Silputaan kulhoon jonkun verran sitä persikkaa. (Kerrotaan kissalle, että keitetty lintu ei ole hänelle.)

Otetaan joku astia, tuserretaan siihen majoneesia puolisen desiä, kaksinkertainen määrä ranskankermaa, puoli teelusikkaa hunajaa, ruokalusikallinen sitruunamehua luomusitruunasta (tai sitten otetaan keltainen muovipullo jossa lukee Sicilia), ropsautetaan curryjauhetta joukkoon, sekoitetaan tarmokkaasti. Maistetaan. Säädetään. (Työnnetään kissantassuja pois työpöydältä.) Silputaan keitettyä lintua. Annetaan pari palaa kissalle. Valutetaan keitetty pasta. Yhdistetään vihannekset, pasta ja kanat sekä soosi. (Irrotetaan kissankynsiä reisistä ja työrauhan saamiseksi annetaan sille vielä yksi pala kanaa.)

Maistetaan ja säädetään, jos on tarpeen. Harmitellaan, että pihan sitruunatimjami näyttää tähän aikaan vuodesta syömäkelvottomalta, eikä muitakaan yrttejä ole. Nyt tämän pitäisi vetäytyä tunnin verran, mutta koska on nälkä (ja koska kissa mäykyy), syödään se heti pois. Syödään siis salaatti, ei kissaa.

Siivousta

Poistin läjän vanhoja postauksia. Saatan poistaa vielä lisääkin, kattoo ny.

Kunpa aineellisen roinan siivous oisi yhtä nopeaa...

Supersankarin elämää

Eilen piti käydä asioilla yhdessä Puolison kanssa. Keli oli mitä ihanin - lämpötila nollassa ja kaduilla tiukkaan pakkautunut jääkerros. Lumisohjoa myös. Autotallimme on kellarissa, ja P ajoi auton sieltä suoraan ylös kadulle - minä suljin tallin oven ja lähdin kipittämään luiskaa ylös.

Jalassa oli kengät joilla en ennen ole kävellyt jäällä - ja nytpä tiedän, että ne eivät pidä. Ne olivat aivan helvetillisen liukkaat. No, puolivälissä luiskaa luovutin, tarrauduin puiseen pylvääseen ja huikkasin Puolisolle, että mä en pääse täältä. Tein samalla puolikkaan piruetin ja iskin pääni pylvääseen. Korvaparka jäi pylvään ja kallon (ja silmälasinsangan) väliin.

Voin muuten kertoa, että moinen sattuu käsittämättömän lujaa. Niin lujaa että aloin itkeä. P ajoi auton alas jotta pääsisin siihen, ja onnistuin siinä metrin matkalla liukastumaan vielä kerran niin, että iskin naamani oveen.

Nooh, pankissa kun ilmoittauduin henkilölle A että meillä on sovittu tapaaminen henkilön B kanssa, ihmettelin että miksi tuo täti tuijottaa. Hetken päästä P huomaa, että minulla on em. ovesta tullutta kuraa poskessa.

Mahdoin olla vakuuttava näky. Korva paisuksissa ja punainen, kuraa naamassa, tukka räntäsateen jäljiltä. Upeaa.

Mä muuten todella vihaan talvea.

Oivalluksia

Mää täsä taannoin luin listaa jossa oli narsistin piirteitä, ja se oli niin kovin tuttua. Ei, mää en taida olla narsisti ite - oon liian hellämielinen - ja toki mää sen jo aikasemmin olen ymmärtäny et eksä oli/on narsisti; mut ny mää oivalsin et samoja piirteitä (30/46 äkkiseltään laskien) on häkellyttävän paljon mun isässä. Ja jumapliut näin vanhaks piti elää ennenko sen ymmärsi. Jokanen pikku tohtori Pili voi nyt nauraa et ilmankos eksä sua sit vedätti ku pässiä narusta mut oikeesti, mää tajusin sen vasta suunnilleen eilen. Olen mää joskus miättiny et miks mun pitää ymmärtää toisii niin kovasti, mut ei mun tullu mieleen et seki on vaan mekanismi mikä on opittu piänenä.

Miks vitus ei tällasii asioita voi oppii jo sanotaan vaiks myöhäsemmäs teini-iäs? Et tarkkaile pikkase ihmisii ja lakkaa antamast anteeks niitte vähemmän kivoi tapoi. Miten paljolt oliskaa säästyny.

No hui hai, ollutta ja mennyttä ja luajan kiitos lapsuus ei koskaan enää palaa; mut oli se silti vaan jännittävä tunne ku palikat loksahti oikeisiin reikiin. Kun sai oikeen nimilapun joilleki asioille ja silleen.

Anticraft

Tuli tässä tunnemyrskyn jälkitilassa käsityä-/askartelujuttuja mieleen. Kuten nukkekoti, joka on sisustettu vaikka

- alkoholistien yömajaksi
- elementtikerrostaloksi huonomaineisessa kaupunginosassa
- autokorjaamoksi
- aseman vessaksi
- bordelliksi
- halpakrääsäkaupaksi
- einestehtaaksi
- Ikeaksi
- putkaksi
- turvakodiksi
- sosiaalitoimistoksi

Ideat ovat vapaasti käytettävissä. Muistakaa syyttää minua. Kommenttilaatikossa saa kertoa, miten pimahtanut ja hoidon tarpeessa olen.

PS: musta olis kivaa värkätä tällaista, mutta silti luulen, että jonain päivänä teen sen slummikerrostalonkin.

Jälkihuomautus

Edellisen postaukseni mummossa mua äimistytti myös se, että se sinutteli mua. Tuntematonta ihmistä.

Hapankurkkusaarnaaja

Seisoskelin muina naisina ratikkapysäkillä Euroopan keskuspankin edessä ja hajamietiskelin. Eteen pyrähtää pieni mummo, arviolta 70v, ja alkaa selittää. En ymmärrä sanaakaan. Mietin kotvan että onko tää puolaa vai urdua. Ei, on se saksaa mutta tolkkua en saa. Kysäisen että anteeksi mitä? Ja mummo molottaa. No tässä vaiheessa mulle selviää, että ei se ole kysymässä meneekö tää ratikka paikkaan X, sillä on joku muu agenda.

Turvauduin vanhaan kunnon häivytyskikkaan: sanoin suomeksi "Anteeksi mutta mää en ollenkaan ymmärrä." Ikävä kyllä tää ei hiljentänyt mummoa, puhetahti vaan kiihtyi. Lopulta sanoin selkeästi saksaksi että mää en ymmärrä OLLENKAAN.

Sitten se siirtyi murteestaan normaalikieleen ja aloin ymmärtää, ikävä kyllä. Se selitti että mää olen aivan liian paksu (totta, mutta - uskokaa tai älkää - mää tiesin sen kyllä jo ennestään) ja etenkin mun käsivarret on ihan liian paksut. No meillä on +27 varjossa ja aamulal satoi joten oli semmoinen höyryävän kuuma keli päivällä, mulla oli hihaton paitapusero. Muuten olin kyllä aika siististi pukeutunut. Tiedänkö mä mistä se johtuu? Mä pistän ihan liikaa ruokaa ylhäältä alas. Mummo osoitteli kurkkuaan. Hmmm... Sitten mummo oikeen veti hihaansa ylös ja selitti että "meillä naisilla" pitää olla ohuet kädet, ei paksut. MUTTA: hapankurkku on ratkaisu! Hapankurkku on todella tehokas. Jotkut käyttää hapankaalia mut hapankurkut on parempia.

Mummo häipyi viimein (tää kesti vaan muutaman minuutin, vaikka aika tuntui pidemmältä). Mietin hetken, että pitäiskö loukkaantua. Käännyin vilkaisemaan mihin mummo meni; se oli 15 metrin päässä selittämässä seuraavalle paksulle matamille jotain. Arvattavasti hapankurkkujen autuudesta.

Sitten mä mietin että mikä minussa häntä niin ärsytti että piti tulla purkautumaan. Voihan olla, että hän oli kovin herkkä rumuudelle. Mä olen herkkä hajuille, ja musta on kauheaa, jos ratikassa istuu viereen joku, joka haisee hielle, lialle ja pinttyneelle tupakalle. Ja olen herkkä vauvan itkulle, mulla on ihan hirveä olo jos vauva itkee eikä sen kuljettaja edes yritä lohduttaa tai jotain. Tarkoitan, että eihän niitä penteleitä aina saa hiljenemään (= tyytyväisiksi tai nukkumaan), mutta jos ei edes yritä, tulee sellanen olo että tekis mieli mennä sanomaan OTA SILTÄ NOI KUUMAT VERMEET POIS! Sillä, rakkaat lukijani, epäilen että vauvat huutavat ratikassa / bussissa sitä että niillä on kuuma. Lakki pois päästä sisätiloissa auttaisi jo ihmeesti.

Mut siis, takaisin ns. asiaan. Ei se mummo varmaan visuaalisesti ärtynyt ollut, sillä siltä itseltään puuttui toinen yläetuhammas kokonaan ja toisen tilalla oli outo amalgaamitynkä. Muuten se oli kyllä siisti, ja sillä oli mainittavan kiva villatakki. Tweedmäisistä ruskeista langoista neulottuja neliöitä, jotka oli yhdistetty vaaleanruskeilla raidoilla. Virkatut (luulen) napit. Suoralinjainen, se saattoi olla jopa 80-luvulla tehty, mutta oikein siisti.

En mä sit kuitenkaan jaksanut loukkaantua hapankurkkusaarnaajalle.