perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Yleistyksiä ja ennakkoluuloja, osa 3

Saksalaiset ovat turvallisusuhakuista joukkoa. Aiemmin olen kertonut mm. siitä, miten suuri järjestyksen tarve täällä on. No, toisaalta kun lukee vaikka Kafkiksen juttuja sähkötöistä, olen kyllä aika iloinen siitä että täällä vallitsee Kuri ja Järjestys... toisaalta, hyvää saksalaista punaviiniä on vaikea löytää. Kaikkea ei voi tehdä järjellä.

Niin, siitä turvallisusuhakuisuudesta. Aloitetaan vakuutuksista. Vuokrasopimuksin jo edellyttää vastuuvakuutusta ja jonkinlaista vakuutusta tälle asunnolle. Ne kattavat vain karkeimmat katastrofit, kuten sen että meillä syttynyt tulipalo vaurioittaisi myös naapurin kotia/autoa. Lisäksi olemme ottaneet kotivakuutusta sen verran, että emme joudu maksumiehiksi jos tulee joku putkirikko tai myrsky vie kattotiilet jne.

Hienous vakuutusalalla on, että melkein mihin tahansa on oma erillinen lisävakuutus. Meillä on esimerkiksi lasivakuutus. Lasku on pauttiarallaa 11 euroa neljännesvuosittain, mitä nyt tietenkin saattaisi pitää korkeana hintana - mutta meillä on paljon ikkunoita, ja tuossa vieressä kulkee päivittäin esimerkiksi jalkapalloa potkivia lapsia. Olkkarin ikkunat ovat melkein lattiasta kattoon. Talon vieressä kasvaa puu, josta nyt periaatteessa voi katketa oksa. Ja niin edelleen.

Lasten tekemille tuhoille otimme toki vakuutuksen, niin että jos tuossa pihakadulla kaatuu polkupyörällä päin naapurin uutta mersubemariferraria, ei tarvitse kaivaa kuvetta kovin syvältä. Lasten tuhoille on muuten erikoinen lakipykälä: alle kuusivuotiaitten tekemiä vahinkoja ei huoltajan/hoitajan tarvitse korvata, jos lasta valvottiin riittävästi. Ai että mitä? No jos annat sen kuusivuotiaan pyöräillä yksin ilman mitään valvontaa, se ei ole riittävää ja maksat sen auton kyljen maalauksen. Jos taas kävelit 20m perässä, se oli riittävää valvontaa ja maksakoon auton omistaja itse. (Eli sen auton omistajan vakuutusyhtiö.)

Oikeusturvavakuutukset ovat luku sinänsä. Täällä kuulemma herkästi haastetaan oikeuteen, ja korvaussummat ovat jotain Ihan Muuta kuin Suomessa. (No suomessa saakin esimerkiksi hakata naisen ja sitten määrätään korvauksia esimerkiksi 150 euroa. Been there.)

Sairausvakuutus hoituu eri tavalla kuin Suomessa. Itse systeemiin en nyt paneudu enempää (tarkkaavainen Lukija ymmärtää, että en TIEDÄ siitä vielä tarpeeksi...) mutta siihenkin on mahdollisuus ostaa kaikenlaisia lisäpalikoita. Kuten hammashoitovakuutus.

Koska vakuutuksia on mahdottoman paljon, on täällä myös kukoistava ammattikunta vakuutusasiamiehiä. He ovat itsenäisiä yrittäjiä, jotka kaiketi saavat emoyhtiöltä jonkun bonuksen myymistään vakuutuksista. Suoraan emoyhtiöstäkin voi vakuutuksensa ostaa. Ja sittne on olemassa vakuutusyhtiöitä, jotka ovat niin moderneja että palvelevat vain netitse. Täytät nettilomakkeen, maksat laskun ajallaan ja se siitä. Lasivakuutuksesi on voimassa.

Turvallisusuhakuisuus näkyy myös raha-asioissa. Olipa kyseessä mikä tahansa rahareikä, ensin tarjottu vaihtoehto on sellainen jossa sopimus on pitkäaikainen ja menot/tulot tasaisia. Niin että rahoille suosittu sijoituspaikka on kiinteäkorkoinen säästötili (ja pankkikirja! Muistatteko vielä pankkikirjat?); vuokrasopimus tehdään mielellään kolmeksi vuodeksi (jonka jälkeen se jatkuu vuoden kerrallaan ellei sitä irtisanota blaablaa); kännykkäliittymän sopimus tehdään kahdeksi vuodeksi; vakuutukset voi irtisanoa kerran vuodessa joulukuussa, tai ne jatkuvat taas vuoden; ja niin edelleen.

Ei pidä säätää, osa 2

Tässä säät säät -huumassani olin sitten napsauttanut päälle senkin, että minun pitää ensin hyväksyä kommentit ennen kuin ne julkaistaan. Anteeksi.

Nyt luullakseni saa taas herjata ja vuodattaa vapaasti ;)