tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Tekniikka ja me, osa II

Taannoin kerroin kännykkäänsä vihaavasta Alkuasukkaasta. Viime viikolla hän jätti puhelinvastaajaani viestin, joka sisälsi about 7 sanaa; sen jälkeen nauhalla oli 4min30sekuntia mutinaa, napsuttelua ja huokailua. Hän ei saanut puhelua päättymään. Tässä taannoin hän teki oman ennätyksensä - puhelun jälkeen sain häneltä 4 tyhjää tekstiviestiä, minkä jälkeen hän soitti (vahingossa!) ja sanoi hämmästyneenä että taisi painella vääriä nappuloita.

Meillä kotona härveleitä ja vimpaimia ei vihata, joitakin suorastaan rakastetaan. Eilen aloin miettiä että jokohan olisi aika satsata uuteen laseriin, kun tuo printteri temppuilee luvattoman usein. Sen ikää laskiessani päädyin siihen tulokseen että se on ehkä 6-vuotias tai mahdollisesti vanhempi. Puoliso totesi että onhan meillä tuo värimustehärpätinkin - ja totesi että sehän on vasta 6-vuotias. On siis vain ajan kysymys, milloin ne molemmat päättävät kuolla kupsahtaa - ja todennäköisesti se tapahtuu kriittisessä tilanteessa.

Edessä on siis tuskaisa valintakierros: värilaser olisi se mikä tarvitaan, mutta kukkaro huutaa tuskasta. Vehkeen saa parillasadalla, ja mustekasettisatsi on aina parisataa... Kriittisiä työdokkareita ei haluta printtailla millä sattuu halpiskierrätys-hoosianna-kaseteillakaan. Toisaalta, jälkikasvu haluaa tulostella milloin mitäkin jonka laadulla ei niin väliä olisi. Pähkäilemme. Hankintalistallahan on jo ennestään 20"tft-näyttö, työpöytä, ns. työtuoli ja ja ja... mulle uus läppäri. Olkkariin olisi kiva viritellä jotain äänentoistojuttua. Mitä olkkariin tulee, vieläkään ei ole löytynyt ruokapöydän tuoleja joissa yhdistyisi mukavuus, ulkonäkö ja järkevä hinta. Mä bongaan vaan tuoleja jotka maksaa monta sataa KAPPALE. Seinustalle tuleva rahi/pöytä/mikälie-tasosysteemi on hankkimatta koska kivan näköisiä ei ole. Ja joku kasvipöytä/hylly-systeemi pitää kuulemma kans saada. Ja niin edelleen.

Tyhjä tila on kivaa. On ihan ylellinen olo kun olkkarissa on oikeasti tyhjää tilaa. Kääntöpuoli on sitten se, että musiikkia ei kuunnella, huonekasveja ei ole, teemukia ei voi ottaa sohvan viereen (no lattialle), klaffituolit ovat epämukavia istuttavia, jne.

En mä silti suostu ostamaan huonoja kapineita, vaikkei oikeasti kivoihin designattuihin juttuihin olekaan varaa. Mää nautin mieluummin tyhjästä tilasta kuin rumista kapineista. Siksi nää jutut on hankintalistalla täältä ikuisuuteen.

Tekniikan kanssa on toisin. Printteri ja se näyttö on pakko hankkia, mieluiten tämän vuoden puolella vielä.