Tiedättehän, että Suomessa lain voimalla suojellaan lapsia ynnä työläisvanhempia niin, että töistä saa olla peräti 3 päivää poissa palkallisesti, jos tuo piltti sattuu sairastumaan. (+1 päivä palkatta.) Tämä koskee siis alle 10-vuotiaita pilttejä. Ja nehän sairastavat: ihmiskeho kun ei saa vastustuskykyä syntymälahjanaan, sellaiset asiat pitää opetella. Flunssaa ja mahatautia tulee toiselle useammin kuin toiselle, mutta keskimäärin niitä siis tulee.
Minulla on ollut onnea: vaikka lapset ovatkin sairastaneet ihan riittävästi, meillä ei ole jouduttu korvakierteeseen, ei ole astmaa eikä kroonisia sairauksia. Tähän asti työnantajat ovat suhtautuneet asiaan "normaalisti", enkä itsekään ole ajatellut sitä sen kummemmin - sen verran suomalais-luterilainen kasvatus toki teettää, että harmittaa kun suunnitelmat muuttuvat ja olen pahoillani jos joku toinen joutuu tekemään ylimääräistä työtä sen vuoksi: toisaalta, nämä tilanteet eivät ole kenenkään valitsemia.
Viime talvena esikoinen sairasteli poikkeuksellisen paljon, mutta kesän aikana saatiin yleiskuntoa nostettua, ja kaikki on taas "normaalisti". Sitä paitsi, neiti täytti juuri 10v. eikä enää ole oikeutettu kotihoitajaan - jos ja kun joskus sairastaa, joutuu makoilemaan päivän yksin kotona.
Kuopus tässä sai vinkeän vatsataudin: olin pari päivää kotona, sitten hän jaksoikin mennä taas kouluun. Työnantaja vaati todistusta, siispä bussilla terveysasemalle, jonotusta, hoitajan puheille ja takaisin bussilla kotiin. Hyvä etten joutunut kantamaan raasua loppumatkasta.
Seuraavana perjantaina heräsin klo 5 siihen, että joku huutaa täyttä kurkkua. Sattui kuulemma vatsaan niin lujaa. Lohduttelua. Peti lattialle, ettei tarvitse juosta parvisängystä vessaan. Puolen tunnin päästä oksennus lattialle. Äiti siivoaa. Peti sohvalle. Seitsemältä oksu lattialle. Äiti siivoaa.
Lähestyin paria kollegaa tekstiviestein josko voivat paikata minulle sovitut työt. Eivät voineet. Välitykseen yhteyttä heti klo 8, jotta mahdollisimman pian saadaan sijainen ja siis haitat mininoitua.
Työpaikkamme sääntöjen mukaan nyt pitäisi mennä lääkäriin. Kylmässä ja kosteassa säässä pitäisi kuumeisen, oksentelevan, kipuilevan lapsen siis kävellä bussipysäkille, matkustaa terveysasemalle, jonottaa, ja taas matka takaisin. Odotustilassa voisi tartuttaa parikymmentä muuta potilasta. Sydänvikainen vanhus, astmaattinen vauva ja selkävaivainen setä varmaan ilahtuisivat ylimääräisestä vatsataudista? Toinen vaihtoehto - taksi, yksityislääkäri, taksi - maksaisi nettopäiväpalkkani verran. (Olen pienipalkkainen. Laskin sen. Käteen jää 65e/päivä)
Soitin koulun terveydenhoitajalle, joka tuntee lapsen ja tietää, mitä tautia koulussa on liikkeellä. Hän kirjoitti todistuksen näkemättä lasta (eihän sitä saanut koululle viedä tartuttamaan muita).
Tuskissaan peppuroivan lapsen lohduttelua. Kun isosisko tuli koulusta kotiin iltapäivällä, talsin kauppaan hakemaan mustikkasoppaa.
On epäselvää, vaikuttaako ikiaikainen mahatautilääke mustikkakeitto siksi, että siinä on toistaiseksi tieteelle tuntemattomia ainesosia vai siksi, että sen tiedetään auttavan. Ainakin se on hyvää, ja oksennukset ovat kauniin värisiä.
Tässä vaiheessa päivää olin kuolemanväsynyt, pyykkiä piisasi enemmän kuin koneeseen + pyykkikaappiin mahtui, ja pomo soittaa että nää on sitten puolella palkalla nää päivät. Kun työsuhteesi laatu muuttui juuri erilaiseksi ni olet ikään kuin uusi työntekijä.
Neuvottelut kestivät seuraavalle viikolle, ja lopulta olimme yhtä mieltä siitä, että kyllä ne täydellä palkalla ovat. Sain painokkaita huomautuksia siitä, että vastaisuudessa pitää olla lääkärintodistus.
Eikö siinä ole tarpeeksi rangaistusta, että ei saa nukkua, huushollissa on pyykkiä enemmän kuin ehtii putsata, pitää kuunnella kipeän lapsen itkua, ja saa itsekin vatsansa kipeäksi? Pitääkö vielä uhrata taksiin ja lääkäriasemalle se palkka, minkä ko. päivältä saisi? Vähemmällä pääsisi, jos sovittaisiin, että se on sitten palkatonta vapaata. Mitäs olit tyhmä ja hankit lapsia...
Ammattiliitto ei voi auttaa, sillä työnantajalla on tähän menettelyyn oikeus.
Työnantajaa ei voi vaihtaa, sillä läänin kunnat ovat muodostaneet hankintapiirin, kaikki kuulovammaisten tulkkipalvelut ostetaan nyt sitä kautta, ja sovituilta firmoilta... muita markkinoita kuin kuntasektori ei käytännössä olekaan.
Ei näillä ehdoilla voi töissä käydä. Palkka on jo valmiiksi alle pienipalkkaisuusrajan, ja jos siitäkin lähtee 5% netosta aina kun lapsi sairastuu, niin-
hetkinen.
Tajusin juuri.
Tiedättekö mitä.
Jos sairastun itse, enkä saakaan aikaa terveysasemalta, pitää omastakin käynnistä maksaa - mikä työterveyshuolto? Ei meillä sellaista ole. Jos siis jatkuvien mahdottomien työasentojen vuoksi niska menee jumiin ja tulee h*tillinen päänsärky, saan vielä maksaa siitä hyvästä.
Minä olen sellainen kiltti, lojaali persoona. Olen valmis venymään ja joustamaan vaikkei siitä hirveästi suoraa hyötyä itselleni olisikaan, jos minusta tuntuu, että se palvelee yhteistä hyvää. Minut on helppo ylipuhua tekemään asioita ihan kiltteyttäni. Voin vaikka tehdä älyttömiä työpäiviä useammassa pätkässä, jos minusta tuntuu, että sillä tavalla varmistan oman toimeentuloni, ja että kaikilla on ns. kivaa.
Nyt ei ole kivaa.
Tämä merkitsee alan vaihtoa. Sekä hyviä että huonoja tarjouksia otetaan vastaan. Olen hyvä kääntäjä (en->su, ruotsi->suomi) - tosin virallisen kääntäjän kokeesta ei vielä ole tullut vastausta. Kokemusta sen sijaan on jonkin verran. Yst.vast. tbk. nimim. Turhautunut
