Arvosteluja

Täysin ilman syytä ja lupaa päätin tällä kertaa arvostella muutamia bloggaajia. Koska luen vain sellaisia blogeja, jotka ovat kiinnostavia (hyvässä tai pahassa, hih) olen melko varma, että niiden pitäjillä on parempaakin tekemistä kuin lukea tätä, enkä siis jää kiinni. Kaiken varalta jätän kuitenkin linkittämättä (ja silkkaa laiskuuttani) - hätätilassa kiellän tietenkin kaiken.

Vilkaistaanpa siis reader-listaani. Poimitaan umpimähkään 7 numeroa ja 1 lisänumero.

Angorina on sellainen joka luo uskoa siihen, että vuorokauteen on mahdollista saada jollain keinolla 48 tuntia. Mitenkään muuten ei voi selittää, että se ehtii huoltaa valtavan laumansa JA yrityksensä. Kiva lukea aikaansaavia juttuja. Tulee hetkeksi melkein sellainen olo, että voisi itsekin saada joskus jotain valmiiksi. Ehkä.

Pieni jäniskoirani kirjoittaa kielellä joka on minun, ja asenteella jonka toivoisin omaavani. Kas miten voikaan saada samaan virkkeeseen zeniläistä rauhaa ja nonchalanttia sitäjotakinniin. Joo. Se on niin lahjakas.

Villasukka on ihan kun oma sisko. Se vaan on. Ja se jaksaa päivittää koko ajan, mikä on sekin ilahduttavaa.

Maria on pakko lukea, koska me ollaan melkein kaikesta niin vastakkaista mieltä, että se on suorastaan ihme. Ja juuri siksi sitä pitää lukea. Agree to disagree, kuten ihailemani Iggy Arbuckle sanoisi.

Klikli on kanssa semmoinen tarmonpesä, että tulee suorastaan reipas olo jo, kun jaksaa lukea, mitä kaikkea se on taas tehnyt. Sen kotona on takuulla ihanaa aina.

Susanna on tietty taitava ja on aina kiva katsoa mitä se on tehnyt, mutta oikeastaan enempi mä sitä luen siksi että se on niin avoin ja suora. Ihan kuin istuisi sitä vastapäätä kahvimuki kourassa. Jonain päivänä se vielä järjestää koko maailman parempaan ortninkiin.

Jospa on kanssa kovin reipas, ja loistava kokki, innovatiivinen sisustaja ja epäilemättä ihan loistavaa seuraa IRL. Toiveikkaana odotan seuraavaa reseptiä maailman reunalta.

Turisti on lutunen. Älkää herran tähden kertoko että mä sanoin niin, se varmaan heittäisi vanhalla lenkkarilla. Hys.

Eroon etanoista

Meillä oli viime kesänä paljon isoja lötköetanoita. Sellaisia kämmenen pituisia. Vaikka tykkään etanoista valkosipulin ja chilin kera, en kuitenkaan syönyt näitä etanoita... Nosteltiin niitä urakalla biojätepönttöön. Ne kun söivät jo toista kesää kaiken mitä yritin viljellä. Kuten salkoruusun, paprikan ja basilikan. Niin ja kersan pavut.

Tänä kesänä ei ole näkynyt. En kauheasti ehtinyt miettiä miksei, piha on muutenkin ollut täysin hoitamatta. Lue: ei edes ruohoa ole leikattu. Murattia ei myöskään,. ja se on pienoinen ongelma sinänsä...

Tänään todettiin että kaikella on puolensa. Meidän aarin kokoisessa viidakossa on siis yksi nurkkaus jota rajaavat muratin peittämä metalliaita ja talon seinä. Siellä pöheikössä asuu nykyään siili. Huomenna aion perata viidakkoa ellei sada, mutta siilin koto jätetään pöheiköksi. Ensinnäkin tietysti siksi että on hienoa kun on oma siili. Toisekseen siksi, että mä uskon siilin syöneen kaikki etanat.

Ja jos nyt joku sanoo, että siilille ei kelpaa lötköetana, niin ensinnäkään en usko (eiks siilit syö mitä vain?) ja toisekseen - mihin ne etanat sitten olisivat kadonneet?

JOten, päivän puutarhavinkki kuuluu: jättäkää sinne tarpeeksi sotkuisia ryteikköjä, joissa siilin on turvaisa, vilpoisa ja sateensuojaisa (eh...) viettää aikaansa. Näin pääsette eroon etanoista.

You don't know anything about the youth today

Pitäisi kuulemma päivittää taas. Mitä, tänäkin vuonna?

Olen yrittänyt tehdä enemmän töitä. En tiedä onko kokonaissaldo suurempi, mutta ainakin tuntuu siltä että vapaa-aikaa on vähemmän. Sen ajan olen yrittänyt olla kiltti lapsille. Vaihtelevalla menestyksellä. ne eivät tunnu ymmärtävän, että olen KILTTI kun opetan niitä siivoamaan omat jälkensä.

Merkillisintä kyllä on, että rahaa tuntuu olevan aina vaan vähemmän. Ja tarpeita enemmän. Etenkin noilla 1990-luvulla syntyneillä on kovasti tarpeita. Ja ne ovat vielä liian nuoria ansaitsemaan itse.

Asiasta kukkaruukkuun. Ravelry-parini tiedoksi, että kadotin 3,5mm virkkuukoukkuni, ja täkäläiset kaupat myyvät vain niin järkyttävän rumia ("mutta ergonomisia") koukkuja, että niiden suunnittelija on takuulla entinen Itä-Saksan Valtiollisen Vessaharjatehtaan Pääinsinööri. Harkitsin Muskat-puuvillalangan hamsterointia, jotta tekisin siitä kesäpuseron, mutta en ole päässyt harkintaa pidemmälle. Edes sen vertaa että virkkaisko vai kutoisko. Tänään aloin vakavasti hinkua EZ:n Adult surprise jacketia - ilm. ohjeläpyskän saa vain Schoolhouse Pressistä? Olikohan tässä ny tarpeeksi vihjeitä.

Takaisin yleisiin asioihin. En kuulemma saa valittaa säästä, kun Suomessa on ollut VIELÄ kylmempää. Ei sit. Toteanpa vaan, että olen ollut villasukat jalassa joka päivä vikat pari viikkoa. Nyt kun vihdoin olen saanut kutittamattomia villasukkia... oi onnea. Ei tarvi olla varpaat jäässä. Miksi ihmeessä nallet ja seiskaveikat tehdään karkeasta mattovillasta, kun maailmassa on niin pehmeitä villalaatuja?

Tekisi mieli kirjoittaa kehräämisestä sivustoa suomeksi. Ihan sen huvin vuoksi, että voisi etsiä termeille suomenkielisiä vastineita. Se olisi kivaa. Harmi vain, että siihen menee niin paljon aikaa... Jos saisi provosoitua muutaman besserwisserin auttamaan, niin sitten ehkä. Ehkä paras tapa olisikin julkaista jotain ja korjata sitten ärhäkän palautteen perusteella... mutta kun siihen sisältyy riski, että siinä välissä joku ottaa ja levittää sitä erheellistä tietoa. Pitää miettiä.

Suuri draama on edessä huomisaamuna. Meinaan ilmoittaa kersa kakkoselle, että ei hän pääse Italiaan. Kas kun luokkakaverin perhe matkustaa Napolin seudulle lomalla kolmeksi viikoksi, bussilla (=halpaa) ja ottaisi tuon mukaansa. Mutta nyt siis, ankaran pohdinnan jälkeen, päätin että ei. Koska a) vaikka tunnen luokkakaverin, en tunne perhettä b) en tunne seutua jonne he menevät (ja hei, kuka on nähnyt yhtään positiivista uutista Napolin seudulta aikoihin?) c) se on kaukana, en pääse noutamaan pilttiä kotio noin vain, jos jotain sattuu. Kolme viikkoa on pitkä aika.

Tapojeni vastaisesti kysyin mielipidettä muilta. Eikä kumpikaan sanonut että jee, hyvä idea, vaan jokseenkin päinvastoin.

Miksi musta sitten tuntuu näin pahalta? Vanhempien tehtävä on tuottaa lapsille pettymyksiä! Ja oikeastaan ratkaisevaa tässä oli se, etten tunne sitä perhettä. Mulla ei ole mitään syytä olettaa etteivätkö he olisi kunnon ihmisiä - se luokkakaveri käyttäytyy hyvin, on luokkansa priimus, ja jopa ymmärtää mun omituista huumoria - mutkun. Plääh.

Huomenna kauriinsilmistä valuu vuolaat kyyneleet. Sitten alkaa viikkokausien vinkuminen.

Joskus jotain tehdäänkin

Sain Ravelry-ystävältä näin söden pienen laukun. Eikö olekin säädyllinen? Sinne sopii lankakerä ja puikot.

Kuka sanoo, ettei nettituttuja voi tuntea oikeasti? Vuorikangas on kuvioitu palomiehillä. Tää laukku on niin mua. Uuh.



Joskus meillä tehdään käsitöitäkin, ainakin vähän. (EI nyt taas kiherretä sanalle "käsityöt" eihän?) Valmiiksi saaminen on eri juttu. Lasketaanko värjäykset?

Vaan sain yhdet sukat tehtyä ja olen suht tyytyväinen. Paremmatkin vois olla. Käytin uusia neliskanttisia puikkojani, ja vaikka toisaalla väittivät että niillä saa tasaista jälkeä, mulla kävi päinvastoin. Hyh mitä röpöä. Ehkä ne kastellessa tasoittuis, mutta minen ala.

Starship Influenza

Se alkoi 13 päivää sitten, torstaiaamuna, rintaan pisti lujaa. Kaksi tuntia myöhemmin koko keuhkoputkea särki, kuumetta oli 39 ja kaikki oli huonosti. Tiedän, että kuume toimii pöpöjä vastaan, mutta otin särkylääkettä koska en kestä turhaa kipua. (No, "turhaa" siinä mielessä, että siitä tokenee pillerillä?) Ryömin kahden untuvapeiton alle. Lauantaina Puolisokin ryömi peittojen alle. Aina kun vähän tokenin, tein vartin verran yhtä työtä eteenpäin - luojan kiitos kerrankin olin aloittanut ajoissa, eikä siitä torstaina enää puuttunut paljoa. Sain sen kai maanantaina valmiiksi, ehkä. Tarkkoja muistikuvia ei ole ajankulusta eikä taudinkulustakaan. Tiistaina kävin lääkärissä, koska hengittäminen oli turhan työlästä.

SItten söin antibiootteja ja käytin yskänlääkkeitä uskomattoman määrän. SIksi, koska jokaikinen lihas särki yskiessä, eikä yskä tauonnut hetkeksikään. Ne ainoat lihakset, joita jumppaan säännöllisesti, väsyivät myös yskästä. Inkontinenssi on aika nöyryyttävää. Perjantaina kävin taas lääkärillä, joka totesi että antibiootti näyttää purevan. Viikon kestäneeseen päänsärkyyn sain jonkun kolmikulmaisen migreenipillerin ja lähetteen neurologille. Pilleri tehosi, jäljelle jäi vain jännityspäänsärky (joka johtunee siitä että lojuin viikon puoli-istuvassa kenossa ja yritin yskiä niin ettei päähän sattuisi enää enempää). Neurosedälle on aika muutaman viikon päästä. Ehkä se läpivalaisee kalloni? Tai kutistaa sen?

Elämme päivää 13 influenssa-ajanlaskun mukaan. Kuumetta ei enää ole. Yskä on hallittavissa. Päänsärky tulee ja menee, se on hallittavissa. Kunto on edelleen nollassa mutta kyllä se siitä kesään mennessä. Se mikä edelleen pakottaa myöntämään, että olen sairas, on nukkuminen. Nukun vieläkin käsittämättömän paljon. 14-18h/vrk. Viimeksi kuluneen vrk aikana valvoin 18-21, nukuin 21-01, nukuin 05-06, ja nukuin 09-18.30. Suunnilleen. Kello on 23 ja olisin ihan valmis nukkumaan.

Enkä ole pariin päivään ottanut mitään yskänlääkettä tai särkylääkettä, niin että ei nukutus pillereistä johdu. Naapuri, joka sairasti saman taudin aiemmin, kertoi nukkuneensa kaksi viikkoa. NIIN ETTÄ KUN HUOMENNA TULEE KAKSI VIIKKOA TÄYTEEN, JOKO TÄÄ LOPPUU? JOKO?

Puoliso on reipas ja ihana. Vaikka sekin on ollut kipeänä, se on silti raahautunut tarvittaessa auton rattiin ja käynyt kaupassa ja apteekissa. Lapset sairastivat omansa aiemmin, niille jäi siitä kuiva yskä, mutta se laantuu ajan mittaan. Ne ovat itse tehneet ruokansa, pyörittäneet pesukonetta (hirn virn, ei konkreettisesti) ja tapelleet normaalia vähemmän. Kissojen mielestä on kivaa, kun sängystä löytyy aina joku lämpöinen ihminen makuualustaksi ja rapsuttamaan.

Tuossa männäviikolla päätin, että ensi vuonna otan influenssarokotteen. Sitten avasin päivän lehden ja ekana osuu silmään uutinen siitä, miten itävaltalaislabrassa olivat sekoittaneet yhteen ihmis- ja lintuinfluenssan eläviä viruksia. Siis juuri niin kuin ei saisi missään nimessä tehdä. "Hupsis".

...

En tiedä mitä täällä kertoisi, kun en halua kauheasti levitellä jälkikasvun asioita - alkavat olla liian isoja siihen. Toisen terveys ja koulunkäynti aiheuttavat niin paljon huolta, että energiaa saati aikaa muuhun ei ole. Työtahti on surkea, mutta varaa lomailuun ei ole. Pakko yrittää. Tosin pelkään, että musta ei ole mitään hyötyä sillä saralla, mitä mä sitten teen, jos työt loppuu kun en saa aikaan mitään säihkyvää?
Joka toinen vrk menee unettomana kun murehdin näitä, ja välillä taas nukuttaisi 20h/vrk. Viime yönä nukuin ehkä 3h, parissa pätkässä.

Ei tarvitse sääliä, kai tää on arkea monelle muullekin. Mulla on ihan hyvä elämä, kurjemminkin voisi olla. Pelkään vain, että se kurjistuu, jos työt loppuu (ja yrittäjällä ne voivat loppua huomenna). Pelkään, ettei syytä kersan sairasteluun löydy. Pelkään, että ne ovat oikeassa, jotka sanovat, että vika on korvien välissä ja miten olisi kolmen vuoden psykoanalyysi. Pelkään, että löytyy joku karmea syy sen sairasteluun. Pelkään, että oma pinnani loppuu kokonaan (tästä on jo oireita, maanantaina huusin vartin pää punaisena...)

Lakkaisin jaksamasta heti, jos keksisin, mikä se vaihtoehto on.

Niin että siksi en liiemmin päivittele tätä. En jaksa. Päivitän jos on hyvä päivä.

Ja ylläolevista kahdesta virkkeestä ei tarvitse antaa tyylipisteitä...

värjäsin

Tähän ehkä jää koukkuun.

Näistä suurin osa on menossa kavereille (vaviskaa). Seuraavasta erästä en tiedä... ainakaan en aio kutoa 20 paria sukkia, vaikka se määrä lankaa täällä odottaa värjäämistä.

Niin ja sitten sain sen epäonnisen swallowtail shawlin värjättyä, ja nyt se lähtee mummille.