Yleistyksiä ja ennakkoluuloja, osa II

No kun alkuun päästiin, niin vuorossa on Ziinan kyselemä alkoholipolitiikka.

Ziina: mites se alkoholipolitiikka, saako lounaalla juoda viiniä tai olutta, ollaanko aamupäivästä asti nauttineessa tilassa? onko oktoberfest yhtä hulinaa?

Ja Asioiden Tietotoimisto vastaa: politiikkaa ei ole näkynyt, mutta tapakulttuureja senkin edestä. Ja koska asun alueella, jossa kolmannes on muuttanut muilta mailta tänne, on nähtävissä melkoinen valikoima...
Firmassa, jossa olen ollut syyskuun alusta, ei kukaan juo lounaalla cokista väkevämpää. (Paitsi yks tanskalainen on välillä jopa päissään, mutta sitä ei lasketa. Ei ainakaan ennen kuin pomot huomaavat. Kukaan ei ole katsonut aiheelliseksi juoruta siitä koska sillä on oma kapea erikoisalansa eikä se siis tärvää kenenkään töitä; toisaalta, edes minun kaltaiseni kaikkien ystävä ei enää viitsi kovin paljoa sitä autella. ) Muualla olen huomannut, että lounaalla ruokajuomana saattaa olla olut, mutta se on sitten tyyliin yksi olut.

Aamupäivällä nauttineessa tilassa ovat lähinnä rapajuopot, sellaiset mitä Suomessa on joka lähiön ostarilla notkumassa. Minusta niitä on täällä vähemmän, tai sitten en käy tarpeeksi rähjäisillä asuma-alueilla. Työpaikan alakerrassa on "miniostari" eli isohko ruokakauppa, pari ravintolaa ja sensellaista. Yhdessä ravintolassa on aina joku oluella, minusta ihan verrattavissa suomalaiseen lähiökapakkaan - paitsi että jukepoksi ei raikaa... Kaduilla juoppoja näkyy aika vähän (kun ottaa kaupungin koon huomioon) - tähänkin saattaa päteä se, etten liikuskele ihan joka alueella kun ei ole tarvetta. Siis moniko turkulainen kulkee Lausteella tai Pernossa, jos ei sinne ole asiaa? Kotikylässäni en ole moisia nähnyt ollenkaan. Työpaikan vieressä on ollut yksi vakijuoppo, eilen ja tänään toinenkin. Ja kaksi viikkoa sitten siinä istui kaksi setää aamulla omenaviinipullon kanssa. Niitä on siis niin vähän, että muistan ne, jokaisen.

Yöelämää en ole paljon harrastanut, jonkun verran toki. Rähinäviinaa ei ehkä myydä, tai sitten Ordnungsamtin (vähän kuin järjestyspoliisi) edustajat lopettavat rähinöinnin alkuunsa. Juopuneita teinejä en ole nähnyt. Eikä ole Puolisokaan. Useimmissa ravitsemusliikkeissä ei ole portsaria, eikä etenkään jonoja. Ravintolan sisälläkään ei ole jonoja, koska vessoja on tarpeeksi.

Oktoberfestiä vietetään tuolla kaukana (heh) etelässä, ei täällä keskellä...

Suurimpia eroja on se, että alkoholia myydään kaupoissa ja kioskeissa ja huoltoasemilla. Huoltiksella saattaa olla laajahko valikoima - mutta hinnat on siis ihan TÖRKEITÄ, ihan Suomen tasoa! Marketeissa on kaikkea. On pientä ja suurta tuottajaa, ranskan ja italian eri alueita, chileä ja australiaa. Viinipuolella siis. Väkevien valikoimaan en ole paljoa tutustunut. (Sanoo kirjoittaja, ja piilottaa Carolans-lasinsa.) On lievä kulttuurishokki kun marketissa maistatetaan viiniä siinä missä jukurttiakin. Ihan tavallinen saksalainen kuohuviini on 3-6 euroa puteli, eikä se ole edes pahaa. Viinikauppojakin on - sellaiseen mennessä pitäisi olla Puoliso mukana, sillä minähän en viinilaatikoita junassa kanniskele. Ehkä joskus mennään.

Otantani on tosiaan rajallinen. Cocktail-baarissa tuli käytyä tässä yhtenä iltana: erittäin kivat drinksut maksoivat 8e. Väki näytti tulevan juomaan yhden tai kaksi, sitten pois. Niin mekin teimme. Jos joskus päätän tehdä extreme-kierroksen alempien kansankerrosten kuppiloihin (khihihi), raportoin siitä erikseen. (Pitää varmaan ottaa joku Jürgen oppaaksi ja henkivartijaksi...)

Kulmakaupassa kassajonossa tulee nähtyä mitä kansa ostaa. Olutta jos on, niin 2-4 pulloa per asiakas. Ei se tarkoita, etteikö sitä menisi enemmän: Getränkemarktista eli juomamarketista ostetaankin koreittain. Me ostamme muutaman viikon välein pari koria kivennäisvettä, pari koria tuoremehuja ( no joo, siis täysmehuja) ja epämääräisen valikoiman olutpulloja meiningillä "maistetaan tuotakin". Oluen maistelu on yksinkertaisempaa kuin viinin, sillä viinipullosta tulee 6 lasillista ja jos ei halua niin paljon, menee loppu vähän niin kuin hukkaan. Olutpullosta tulee yksi lasillinen, yleensä.

Emmekä me ole useimmiten menossa samana iltana viihteelle. Tähän saattaa tulla muutos, tänään otti yhteyttä yksi mahdollinen babysitteri. Ikävä kyllä, illan lapsenvahtihinnaksi muodostuu todella helposti (taksikuluineen) lähes sata euroa. Niin ettei sitä jatkossakaan ihan koko ajan ruveta käyttämään. (Mut jos edes joskus!)