torstaina, toukokuuta 04, 2006

Väliaika

Koska mitään ei edelleenkään tapahdu, pidämme väliajan uutiskerronnassa. Luomme katsauksen kirjahyllyihin, ja pohdimme mitä löytyikään puretuista kirjalaatikoista.

Minulla on ollut pienen ikuisuuden ajan tapana latoa kirjat hyllyihin oman luokitteluni mukaan. Helppoja ovat luokat "luonnontieteelliset tietokirjat", "keittokirjat" tai "isokokoiset taidekirjat". Helppo on myös luokka "en takuulla lue" (mutta niitä ei voi heittää pois mm. siksi, että jotkut kirjat pääsevät takaisin armoihin kunhan aikaa kuluu. Tai sitten ne on saatu lahjaksi joltakin Tärkeältä Ihmiseltä. Tai ne ovat historiallisesti kutkuttavia, vaikkei niitä tulekaan luettua...)

Sitten on tietenkin Lempikirjahylly. Sen sisältö vaihtuu usein! On myös Uusien Hankintojen hylly, joka jossakin vaiheessa on niin sekalainen että siitä pitää yrittää siirrellä kirjoja jonnekin muualle...

Lempikirjahyllyssä on pysyvästi valikoima Jane Austenin kirjoja. vanha kunnon Jane-täti sopii paitsi rentoutumiseen, myös pohdiskeluun. Kun on ankea olo, kannattaa lukea valikoituja kohtia Janelta. Ajankuvaus on sinänsä loistavaa: miten ahtaisiin raameihin syntyivätkään ylemmän keskiluokan naiset, ja miten näköalattomia heistä useimmat olivatkaan? (Eivät tietenkään Jane-tädin parhaat hahmot.)

Sitten on inhottavia kirjoja, jotka eivät sovi kategorioihin. Esimerkiksi "Ruokaa, Amore!" jossa on kutkuttavia reseptejä mutta joka silti on romaani. Tai "Toscanan auringon alla" - joka on paitsi dokumentti muutosta Italiaan, myös reseptikokoelma. Tai Jorge Amadon "Kirjava Kissa ja Tytti Pääskynen" joka on muka lastenkirja, mutta minun mielestäni se on yksi kauneimmista rakkaustarinoista joita koskaan on kirjoitettu.

Lastenkirjoista huomattava osa on minun. Minun, ei lasten. Esimerkiksi Tiheikön väen kootut (Jill Barklem) tai Beatrix Potterin kootut. Kuten myös Pekka Töpöhännät, pokkari-Muumit ja joitakin poistolaareista löydettyjä Jenningsejä ja Etsiväkaksosia. Valitettavasti minulla ei ole yhtään Hans-Eric Hellbergin Dunder ja Brak -kirjaa. Jos jollakulla on, neuvottelisin mieluusti ostosta...

Minusta kirjahylly, joka on aakkosjärjestyksessä, on tylsä. Toki haluan että kirjaston kirjat on laitettu niin että etsivä löytää! mutta kotona...

Pakatessa tuli vastaan myös Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit. En tiennyt omistavani sitä. Kun ankarasti mietin, muistin että ostin sen kun se vastaani tupsahti, jonkun marketin pihalla oli kirpputoripöytiä... joskus. Se oli edelleen listalla kirjoista, joista pidän, ja jotka haluan omaan hyllyyni. Eli toisin sanoen - likeltä liippasi, etten ole hankkinut sitä kaksin kappalein.

Tämän kuullessaan Puoliso tietenkin vaati, että nyt kirjoistani tehdään tietokanta.

Olen useasti miettinyt, miksi haluan kerätä kirjoja. Käytänhän kirjastoa kuitenkin, miksi niitä on saatava omaan hyllyyn? Olen monesti yrittänyt vähentää kirjamäärää, lahjoittamalla ja myymällä kirjoja pois. Enää en yritä, sillä kaipaan niitä kuitenkin. Yksi syy on, että haluan lukea niitä uudelleen tai ainakin parhaita paloja.

Sisustusesineiksi näistä ei oikein ole: huomattava osa on pokkaripainoksina (halvalla nääs), kirjastojen poistomyynneistä (halvalla, ja kirjoja joita Ei Saa Enää Mistään) tai antikvariaateista (Mikä Löytö, Tän Mä Olen Aina Halunnu). Itse hyllytkään eivät ole kovin esteettiset - Lundiaa, joka kestää sata muuttoa, kirjojen painon, ja kissan kynnet.

Minulla on myös kirjoja, joita en ole koskaan "lukenut" läpi. Ne ovat hakuteoksia, katseluteoksia, tai kirjoja joita ei jaksa lukea loppuun. Niistä postaan joskus toiste.

2 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Tietysti kirjahylly on "järjestyksessä" vaikkei se aina siltä näytä. Ei aakkosien mukaan, vaan en-oppikirjat, ra-oppikirjat, käsityöt, sanakirjat ja vastaavat, romskut on myös lajiteltu: ra, en, su ja muutama sekalainen. Lempparit lähimpänä ovea? ja keskeneräiset (massiivisella) yöpöydällä...kuukausitolkulla...

5:12 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Tylsimys ilmoittautuu - minun kirjahyllyni ovat aakkosjärjestyksessä! Täällä kaikki kielet yhdessä, kotimaassa (missä suuri osa kirjakokelmaa on varastossa) erikseen englanninkieliset ja suomenkieliset. Edelleen sisäisessä aakkosjärjestyksessä. On tylsää joo, mutta minulle ainoa oikea tapa säilyttää kirjoja!

Tottakai luokittelen muutenkin, aakkosjärjestykseni koskee vain romskuja. Alahyllyillä on omat paikkansa ns. katselukirjoille, keittokirjoille, faktalle. Ammattikirjallisuus on puolestaan omassa osiossaan, samoin uudet vielä lukemista odottavat romskut.

Maailman tyhmin kirjojenluokittelutapa on minusta sen sijaan värien ja koon mukaan järjestäminen, siinä on jotain joka ei sovi omaan kirja-ajatteluuni ja siihen mitä kirjastoltani toivon. Mutta toden puhuakseni, kukin tavallaan ;)

8:20 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home