Koulunkäyntiä

Hessenin osavaltiossa, Frankfurtin kaupungissa, lapseni menivät saksalaiseen kouluun. Toinen toiselle luokalle ja ensimmäinen neljännelle. Koulunjohtaja on ihana, opettajat ovat ihania, luokkatoverit haluavat olla lasten kavereita. Minä käännän läksytehtäviä suomeksi kotosalla, ja yritän rohkaista puhumaan sitä mitä osaa. Kahden viikon jälkeen voin sanoa, että tyypillistä suomalaiskäytöstä on havaittavissa - kun ei tiedä, miten se "oikein" pitäisi sanoa, ollaan joko hiljaa tai mutistaan...

Esikoisen pitäisi syksyllä aloittaa toisessa koulussa. Vähän kuin Suomessa ennen, neljännen jälkeen jakauduttiin oppikouluun ja kansalaiskouluun... Olen puhunut kuin ruuneperi kehnolla saksallani (en luovuta: en ala käyttää englantia - eivätkä nämä sitä paitsi osaa englantia sen kummemmin kuin minä saksaa) ja koulunjohtaja suosittelee lapselle Gymnasiumia (eli lukiolinjaa). Suomalaisen opettajan suositus varmaan auttoi myös (kiitos Heli!). Paperit ovat sisällä, kimnaasin rehtori on puhelimessa sanonut koulunjohtajattarelle että voidaan kai semmoinen poikkeus tehdä; nyt vain jännitetään kesäkuun alkupuolelle asti, sillä silloin julkistetaan kuka pääsi mihinkin kouluun.

Käyn rupattelemassa opettajien kanssa ainakin kerran viikossa. Heillä on ideoita, ja he ottavat mielellään vastaan ideat joita minä esitän... Ensi maanantaina menen esikoisen luokkaan istumaan ja tulkkaamaan joksikin aikaa, jospa se kielilukko aukeaisi ja neiti alkaisi itsekin käyttää saksantaitoaan.

Olen kuullut paljon negatiivista tästä koulusysteemistä, mutta omat kokemukseni näiltä parilta viikolta ovat myönteiset. Tästä on hyvä jatkaa.