perjantaina, kesäkuuta 23, 2006

Pelko takaraivossa

Belgiassa 2 lasta katosi taannoin - Belgia ei ole kaukana. On se kuitenkin sen verran kaukana, ettei meitä koske. Puoli Eurooppaa uutisoi, mutta - se ei koske meitä.

Sitten osui silmiin uutinen täkäläisestä päällekarkaajasta. Matelijanaivoni raksuttivat, että a) pitääpä taas muistuttaa jälkikasvua, että tuntemattomien seuraan ei lähdetä vaikka mitä väittäisivät b) ei pidä pelotella lapsia. Takaraivossa ei monta aivosolua ole, mutta kyllä ne ympyrää osasivat kiertää. Tässä pari päivää uutisia kahlattuani löysin tänään toisen samasta aiheesta: geenitestit todistivat, että noin 12-vuotiaiden tyttöjen kimppuun 24.5. ja 13.6. käynyt tyyppi on yksi ja sama. Sijoitumme suunnilleen puoliväliin ko. paikkoja. Toinen tapaus sattui metsässä ("tuletko auttamaan, koirani karkasi jonnekin tuonne") ja toinen kotona ("kerään rahaa sirkuksen hyväksi, saanko käydä vessassa").

Tässä sitä sitten ollaan: kesä on mitä kaunein, asumme hoidetun Kaupunginmetsän laidalla. Asvaltoidut pyörätiet ja maauimala lähellä. Esikoinen sai tänään uuden polkupyörän, ja metsäteillä ei saa ajaa autolla, niin että siellä olisi turvallista ajella kaikilla 18 vaihteella -

- olisi, jos olisi. Mutta kun ei olekaan.

Kukaan ei missään ole täysin turvassa, minähän sen tiedän. Eniten pahoinpitelyjä niin aikuisille kuin lapsille sattuu kotioloissa. Eniten onnettomuuksia kotona tai kotinurkilla. Jos antautuu pelon valtaan, saa pelätä vaikka olisi sähköistettyä piikkilankaa ja vartiokoiria ja muurattu bunkkeri.

Pakko se silti oli langettaa rajoitettu liikkumavapaus: yksin ei mennä metsään, ja kaksinkaan ei ilman eri ilmoitusta. Ovea ei avata, elleivät vanhemmat ole kotona. Ja uskaltaako tässä enää edes kauppaan tallustaa niin, että lapset jäisivät yksin kotiin? Onneksi en vielä käy töissä kodin ulkopuolella...

Meille tämä rajoitettu elämä on väliaikaista. Moni elää pelon kanssa pysyvästi. Enkä nyt jaksa alkaa luetella kaikkia maailman kamaluuksia - mietiskelen vain sitä, miten kaltaisemme voisivat pelätä vähän vähemmän. Miksei tyttöjä opeteta puolustautumaan? En minä halua, että lapseni harjoittelevat tappelua kadulla/pihalla. Haluaisin itsepuolustuskurssin, jossa neuvotaan, miten ei jouduta paniikkiin; miten kurkusta lähtee kovin huuto; mihin kohtaan kannattaa yrittää raapia/purra/potkia, jotta hyökkääjään jää edes jälkiä. Ennen kaikkea, miten voi elää pelkäämättä.

Suuri apu on siitäkin, kun ottaa tavakseen ettei kuljeskele yksin. Yksinolo on toki ihanaa aina joskus, mutta seurassakin on kivaa. Toista voi pyytää saattamaan, kaverin vanhempia voi pyytää saattamaan, puhumattakaan omista vanhemmista. Peloissaan kuljeskelu on paljon paljon vaarallisempaa, kuin äkkiseltään uskoisi, sillä pelko rampauttaa koko ihmisen. Pelokas ihminen muuttuu araksi, ja arka ihminen vammautuu henkisesti...

3 Comments:

Anonymous Anna said...

Pelossa on kauheaa elää ja voin vaan kuvitella että kaikenmaailman pelkokertoimet nousevat sataan kun on kyse omista lapsista. Minusta tuntuu ihan sivustakin ahdistavalta seurata kun täällä tuntuu että ihan hyvilläkin alueilla lapsia pitää vahdata niin sairaalloisen tarkkaan ja kaikenlaiset kidnappaukset jne ovat paljon yleisempiä kuin mitä on "tottunut" pelkäämään. Tänään taas etsitään Amber Alertilla 2-vuotiasta poikaa, joka siepattiin puistosta tuosta parin mailin päästä. Kurkkua kuristaa.

Turvallista eloa teidän kesäänne!

3:09 ap.  
Anonymous Pörrö said...

Moi, en tiedä löytyykö netistä mitenhyvin, mutta suosittelen lämpimästi skidikantti- ohjelmaan tutustumista. Siinä lähtökohtana on se, että lapselle opetetaan että erityistilanteissa sääntöjä saa rikkoa, esim. että vaaralliselle aikuiselle SAA olla töykeä, että äidin perintömattoa SAA käyttää tulipalon sammuttamiseen tai että EI tarvitse auttaa ketään tavaranetsinnässä ja että voi liian tungettelevalle aikuiselle huutaa kovaa EI.

7:25 ap.  
Blogger Mari said...

anna: rakkauden määritelmä voisi olla "olla pysyvästi huolissaan toisen hyvinvoinnista" :) pörrö: kiitos vinkistä, aikuisena on välillä mahdoton keksiä mitä kaikkea lasten mielestä voi/ei voi tehdä...

12:38 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home