Stressinpurkua

Kuva-arvoitus: mikä tämä on?

Keittiön asennuspäivä sovittiin tänään! Hiphei! 24.5. on K-päivä. Infoksi vain kaikille, jotka suunnittelette muuttoa asuntoon, jossa EI ole EBK eli Einbauküche: tilasimme kyökkimme kaapit, koneet jne. helmikuun viimeisellä viikolla. Kestää siis 3kk saada keittiö.

On tietenkin mahdollista ostaa Ikeasta tms. pelkät kalusteet ja huolehtia asennuksesta itse. Meille se ei ollut vaihtoehto - minä en osaa kuin toimia hanslankarina, ja voimani eivät riitä esim. seinäkaappien asennukseen; Puolisolla taas on niitä palkkatöitäkin tehtävänä.

Tätä viestiä odotellessa käytimme ensin kertakäyttöastioita. Siitä luovuttiin varsin pian, koska a) jätemäärä on tolkuton b) kertikset ovat kalliita c) se nyt vaan on epämukavaa seKIN. Kaivelimme siis muuttolaatikoista muutaman lautasen, mukin jne. Niitä tiskataan vessan lavuaarissa... Olen aina inhonnut tiskaamista. Yritän asennoitua tilanteeseen mutisten om..... om.......

On tässä pikkuisen muutakin. Lapset esimerkiksi: viettävät aamupäivät koulussa, ovat siellä sosiaalisia ja pidettyjä ja skarppaavat kovasti. Iltapäivisin sen kaiken voi sitten purkaa vanhempiin kiukuttelemalla ja sotkemalla paikat ja huutamalla.

Kaikki aikani menee ns. huushollin pyöritykseen, ja kun en siitä erityisemmin pidä, niin stressaannun. Mieluummin lukisin lasten kanssa kirjoja, kävisin retkillä museoissa tai vaikka tutustuisin ITSE alkuasukkaisiin. Mutta kun ei. Ruoanlaittoa, tiskausta, siivousta, läksypatistelua, ruoanlaittoa, pyykkiä, .. ja sitäpaitsi täällä ei edes OLE siistiä.

Tarvitsisin siivooja-sihteerin.

Kävin ostamassa lankaa. Bambu-villa. Regia Bamboo jotakin. Se on yhtaikaa viileää ja lämmintä, pehmeää ja kovaa. Se on tehty sukkalangaksi, siis kestämään - vastoin tapojani päätin tehdä sukat. Ensimmäiset kärjestä aloitetut (kivaa, helppoa, suosittelen). Sukat eivät ole kauniit, sillä minulla ei ollut oikean kokoisia puikkoja ja halusin aloittaa HETI, niin että tein ne numeroa liian isoilla puikoilla.

Lanka on myös kirjavaa. Siinä on kaikki sademetsän sävyt, luulisin... Kutomisessa o jotakin meditatiivista. Sen matemaattisuus rauhoittaa, värit sysäävät ajatukset liikkeelle, ja langan tuntu käsissä hieroo salaperäisiä akupisteitä. Lisäksi lopputulos on pysyvää (toisin kuin tiskaamisen!)

Teen myös ensimmäistä kertaa jalanmyötäiset sukat. Jos kerran jalkani pisin kohta EI ole keskimmäisen varpaan kohdalla, miksi tekisin sellaiset sukat? Kuvassa muuten poseeraa Puolison jalka. Minun jalkani on karvaisempi.