Tutkitaan tutkitaan
Taas yksi tutkimus aiheesta "kun kerran olet muuttanut ulkomaille niin kannattiko": www.ulapland.fi/EUtyo
- vastasin mää siihenkin taas. Se nyt tietenkin on alkuasetelma jokaisessa vastaavassa kyselyssä, johon olen vastannut, että "olet lähtenyt ulkomaille tilapäisesti työn tai puolison työn perässä, jos aiot jäädä sinne niin mikä sai muuttamaan mielen". Vaikkei sitä suoraan sanottaisi, se kuultaa läpi vastausvaihtoehdoista. No, tuo mainittu kysely on hiukan parempi jo. Siellä oli vastausvaihtoehtojen joukossa jotain senkaltaista kuin "Pääasia että pääsin Suomesta pois" - tuli hyvät naurut :) Voi olla että tää vitsi ei kolahda kaikille. Pahoittelen. Tuulia ainakin ymmärtää ;)
Seuraavaksi vois joku kysellä mikä on tärkein asia mitä Suomesta mukanaan pitää, vuodesta toiseen. Mulle se on tämä kieli - se on kevyt kantaa, vaikka kunnossapito onkin hiukan työlästä. Netti auttaa paljon - ei tarvitse tilata kalliita paperilehtiä tonnitolkulla tai maksaa julmettuja puhelinlaskuja. Muutamille se tärkein asia on Suomessa oleva kesämökki, jota käytetään ehkä 4 viikkoa vuodessa (ja mikä tarkoittaa automaattisesti että lomilla ei mihinkään muualle keretä). Jollekulle se on pulla jota leivotaan joka lauantai. On niitäkin jotka käyttävät marimekon raitatrikoita aina vaan.
Samalla voisi vertailla mitä Suomessa asuvat suomalaiset pitävät tärkeänä identiteetilleen. Onko se kieli, kaurapuuro vai raitapaita?
- vastasin mää siihenkin taas. Se nyt tietenkin on alkuasetelma jokaisessa vastaavassa kyselyssä, johon olen vastannut, että "olet lähtenyt ulkomaille tilapäisesti työn tai puolison työn perässä, jos aiot jäädä sinne niin mikä sai muuttamaan mielen". Vaikkei sitä suoraan sanottaisi, se kuultaa läpi vastausvaihtoehdoista. No, tuo mainittu kysely on hiukan parempi jo. Siellä oli vastausvaihtoehtojen joukossa jotain senkaltaista kuin "Pääasia että pääsin Suomesta pois" - tuli hyvät naurut :) Voi olla että tää vitsi ei kolahda kaikille. Pahoittelen. Tuulia ainakin ymmärtää ;)
Seuraavaksi vois joku kysellä mikä on tärkein asia mitä Suomesta mukanaan pitää, vuodesta toiseen. Mulle se on tämä kieli - se on kevyt kantaa, vaikka kunnossapito onkin hiukan työlästä. Netti auttaa paljon - ei tarvitse tilata kalliita paperilehtiä tonnitolkulla tai maksaa julmettuja puhelinlaskuja. Muutamille se tärkein asia on Suomessa oleva kesämökki, jota käytetään ehkä 4 viikkoa vuodessa (ja mikä tarkoittaa automaattisesti että lomilla ei mihinkään muualle keretä). Jollekulle se on pulla jota leivotaan joka lauantai. On niitäkin jotka käyttävät marimekon raitatrikoita aina vaan.
Samalla voisi vertailla mitä Suomessa asuvat suomalaiset pitävät tärkeänä identiteetilleen. Onko se kieli, kaurapuuro vai raitapaita?
Tunnisteet: kulttuurierot
posted by Mari at 8:37 ap.
8 Comments:
Hyviä juttuja olet kirjoitellut! Kai se mullakin se kieli on tärkeä mukanakulkeva, varsinkin jälkikasvun synnyttyä. Juuri mietin lenkillä, että olen alkanut ajattelemaan taas suurelta osin suomeksi, koska puhun pojan kanssa Suomea. Ennen sitä ajattelin saksaksi ja epäilin, etten enää alakkaan ajattelemaan suomeksi :-).
Mistä sen tietää? -lista oli hyvä ja allekirjoitan monta asiaa. Musta on tullut kamala poliisi täällä: saan joka kerta hepulin, kun lenkillä joku idiootti ajaa autolla tiellä, jossa on moottoriajoneuvoilla ajo kielletty ja sallittu vain maa- ja metsätaloustyypeille! Suunnittelen aina, että joku kerta vielä pysäytän ne tyypit ja kysyn, kumpaa ammattia edustavat :-). Ja musta on ihan outoa, kun naapurit pesevät ikkunoita sunnuntaina, jolloin ei saa tehdä yhtään mitään. Tosin näin omassa talossa asuessa sitä kyllä tulee neljän seinän sisällä tehtyä aika hurjiakin remonttijuttuja ja ollaan me pyhänä kannettu puitakin katoksen alle, kun sattui olemaan ainut kuiva päivä pitkään aikaan. Kamalaa :-)!
Edellisessä asunnossa huomasin, että pistin välillä peittoja ja tyynyjä avoimeen ikkunaan tuulettumaan täkäläiseen tyyliin, vaikka se musta on aika outo tapa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja on hauska miettiä omia muuttuneita tapoja.
Tuo tutkimushan ei minua/meitä koske, koska olemme palanneet Suomeen.
Alunperin me vain lähdimme katselemaan, mitä se on asua tosiessa maassa. Ja lähdön syy.. Miehen työ tietysti ;)) ei töitä Suomessa just sillä hetkellä, mutta Saksassa joo..
Lähes samasta syystä paluu Suomeen.
Ja voisinpa tuohon marin kommenttiin "kun vaan pääsi pois Suomesta" tai miten se menikään.. Niin siis olenpa tässä eräänkin kerran tuumannut "miten ihmeessä suostuin palaamaan tänne!!" No, ei se ruoho ole vihreämpää aidan takana, mutta voi se kasvaa eri tavalla ;)
Ja maistua vähän eri tavalla tai sen voi saada helpommalla vihreäksi ;)
Mutta joo, ulkosuomalaisena minulle oli tärkeää se oma kieli. En kaivannut Suomesta saunaa, en salmiakkia en pullaa. No, pullaa sai leivottua, jos mieli teki samoin karjalanpiirakoita..
Kirjoja suomeksi kyllä kaipasin, vaikka opin vihdoinkin lukemaan vieraillakin kielillä niitä..
Mikä oli tämän kommentin sanoma? En minä tiedä, mutta edelleenkään en ymmärrä, miten me tänne takas eksyttiin.
Ja muuten: en aio suostua muuttamaan enää maasta toiseen :P valitettavasti.. Mutta ei kannattais koskaan sanoa ei koskaan..
Minulle (Suomessa asuvalle suomalaiselle) se tärkein asia on kyllä puhdas luonto, varsinkin metsä ja järvet, joet ja lammet (vaikka samanlaista maisemaa voi muualtakin löytyä). Järvi-Suomen vaihtelevan mäkiset maisemat ja myös vuodenaikojen vaihtelu. Kirpeän kuulaat lumiset talvipäivät, kevään vehreys, kauniit kesäpäivät, ukkosmyrskyt ja lämpimät kesäsateet ja syksyn väriloisto. Jotkut sanovat, että Suomessa on viisi vuodenaikaa ja marraskuu on pimeydessään, harmaudessaan ja koleudessaan se viides. Ehkä onkin, itse en marraskuusta pidäkään. Mutta kai yksi poikkeus pitää olla.
Hmm, rupesimpa oikeen miettimään omaa identiteettiäni. Enkä ole varma mistä se koostuu. Pitänee harkita identiteettikriisiä.
Stricker: toi peittojen tuulettaminen on ihan hulvatonta! En usko että ikinä siihen sorrun :)
Birke: vannomatta paras! Muuttovuosi on kauhean rasittava, mutta ehkä vuoden päästä olet taas valmis lähtemään ;)
Marja V: tärkeintä lienee että tykkää siitä paikasta jossa itse asuu :) olisipa ikävää jos kaikki maailman ihmiset tykkäisivät vain - no vaikka Jyväskylästä. Olis melkoinen tungos!
Mika: identiteettikriisi ei sovi sulle! Älä yritäkään! :-D
Mua hävettää ihan kauheesti, kun _kaikilla_ on parvekkeella kasveja ja meillä ei ole mitään. Pakko hankkia kesällä sinne jotain, ettei ihan näytä dorkalta.
Olen jo melkein oppinut sanomaan mummoille päivää. Kielitaitoa täytyy sen verran parantaa, että pystyn avautumaan paremmin ihmisille: "Älkääs lapset pitäkö niin kovaa meteliä" ja "Ei tässä saa seisoskella, tukitte tien!".
Kiitos, Mari!:) Viitaten Marjalle antamaasi vastaukseen: en tykkää enkä viihdy, mutta toistaiseksi ei ole vaihtoehtoa. JKL on kaunis vain Laajavuoren hyppyrimäen päältä katsottuna, jos minulta kysyttäis!
Hyvää kevättä toivottaen
k.a.rita korndorfer :)
Minä kannan mukanani sitä, että sillit ja muut alkupalakalat syödään perunoiden kanssa, ei ruis(jyvä)leivän päällä.
Tanskalaiset jakavat muiden pohjoismaisten kansojen kanssa rakkauden kesä- ja varsinkin joulusilleihin sekä jouluiseen graaviloheen. Mutta juutit ovat ehdottomasti sitä mieltä, että fisu pitää nostaa ruisleivän päälle ja peittää jollakin kastikkeella.
Ehei, ei se noin mene, sanoo Tanskandogi ja kutsuu tanskalaiset ystävänsä syömään sinä päivänä, kun kauppoihin ilmestyvät ensimmäiset tanskalaiset uudet perunat, suunnilleen kesäkuun alussa (espanjalaisia on saanut jo maaliskuussa). Ja joka ikinen vuosi kyseiset ystävät ystävälliset leukailevat, että oliko leipomosta ruisleipä loppu?
Ovat vuosien saatossa oppineet, että luonani tarjoillaan alkupalat suomalaisittain (ja tykkäävät kovasti, ei siinä mitään), mutta paikalliseen tapaan on pakko kommentoida, ikke?
Lähetä kommentti
<< Home